Viisaasti suolaa

Joulu alkaa olla takanapäin. Moni lapsikin pääsi ehkä maistamaan kinkkua ja laatikoita, ja sai uusia makuelämyksiä. Mikäs sen mahtavampaa! Suolainen ja runsasrasvainen ruoka on kuitenkin juhlapyhien jälkeen hyvä vaihtaa takaisin normaaliin vähäsuolaiseen ruokaan varsinkin lasten kohdalla.

Suomessa vallitseva suositus on, ettei alle 1-vuotiaalle anneta lainkaan suolaisia ruokia tai mausteita. Munuaiset eivät pienimmillä lapsilla toimi kunnolla poistaakseen ylimääräisen suolan elimistöstä. Yli yksivuotiailla vallitseva suositus on alle 3 g suolaa eli natriumkloridia päivässä, aikuisilla 5 grammaa. Pelkästään maito- ja lihatuotteiden mukana aikuinen saa vähimmäistarpeen verran (1,3g) suolaa päivässä. Pikkulasten ruokavalion tulisi siis olla vähäsuolainen, joten valmisruokien säännöllinen käyttäminen ei liene järkevää.

Käsittelemätöntä merisuolaa saa luontaistuotekaupoista sekä joistakin marketeista.

Suola kannattaa valita huolella. Käytämme kotona luontaistuotekaupasta saatavaa täysin raffinoimatonta merisuolaa, joka ei sisällä esimerkiksi paakkuuntumisenestoainetta. Se on väriltään harmaata ja ostettaessa hieman kosteaa. Tavallinen ruokasuola sisältää vain natriumkloridia, joka liitetään moniin terveysongelmiin (esim. korkea verenpaine), mutta puhdistamattomasta merisuolasta saa lisäksi hyödyllisiä mineraaleja täysin luonnollisessa muodossa. Koko perheen ruoka valmistetaan vähäsuolaisena, ja aikuiset voivat lisätä suolaa omalle lautaselleen. Ruoan päälle laitettaessa suola maistuukin voimakkaammalta.

Merisuolan ohella käytämme ruususuolaa ja Herbamare yrttimerisuolaa. Ruususuolan ongelma on lähinnä se, ettei se sisällä lainkaan jodia. Mikäli kärsii korkeasta verenpaineesta, merisuola on erityisen hyväksi sen sisältämän magnesiumin ja kaliumin vuoksi.  Merisuolatun veden nauttiminen tasaa sekä korkeaa että matalaa verenpainetta.

Ruususuolaa ja Herbamarea löytyy useimmista marketeista.

Jouluna meidän taaperot maistelivat muiden ruokien ohella myös suolaista kalaa. Havaitsin, ettei tämä tehnyt heidän oloaan hyväksi, ja niinpä laitoin heille joulun jälkeen ihan suolatonta ruokaa. Silmiini osui eräs artikkeli, jossa kerrottiin suomalaisäitien huolehtivan pikkuvauvojen suolattomasta ruokailusta hyvin. Kuitenkin taaperoiden ravitsemuksen kerrottiin ”retkahtavan”. Taaperoille aletaan ehkä syöttää valmisruokia kuten nakkeja, joissa on usein liikaa suolaa ja esim. huonolaatuista rasvaa. Halvallakin saa hyvää kotiruokaa. Tästä täytyykin kirjoittaa ihan oma juttunsa. J

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen täysjyväriisipuuroa!

Joulu tulee! Eletään riisipuurojen kulta-aikaa! Riisipuuro on useimpien lastenkin herkkua. Sitä tarjoiltiin 90-luvulla koulussakin lounaalla. Valkoiseen riisiin keitetyllä puurolla ei tosin oikein jaksanut. Valkoinen riisi ei sisällä juuri lainkaan kuitua tai esim. kivennäisaineita ja annos on melko yksipuolinen. Se ei siis mielestäni pärjää kaurapuurolle. Lisäksi valkoisen riisin glykeeminen indeksi (GI) on korkea. Mutta jos puuro on tehty täysjyväriisistä, ja tarjoillaan voisilmän kanssa, annoksen GI on matalampi.

Riisiä terveellisempään puuroon.

GI kertoo hiilihydraattien imeytymisnopeudesta. Mitä korkeampi GI, sen nopeammin verensokeri kohoaa ja toisaalta myös laskee alas. Glykeemisessä kuormassa otetaan huomioon myös annoksen hiilihydraattimäärä. Suurempi annos puuroa nostaa verensokeria voimakkaammin. Annoksen kuitupitoisuus, proteiinipitoisuus ja rasvapitoisuus alentavat niiden glykeemistä indeksiä ja kuormaa. Myös käsittely (keittäminen, muusaaminen jne.) vaikuttaa imeytymisnopeuteen. Perunamuusilla on esimerkiksi korkeampi GI kuin keitetyillä perunoilla. Nopeasti kohoava verensokeri vaatii runsaasti insuliinia, ja seurauksena on usein se, että verensokeri myös putoaa nopeasti alas. Tästä verensokeritason heilahtelusta seuraa lukuisia ongelmia väsymyksestä, ylipainosta ja nälästä aina mielialavaihteluihin saakka. Matalan glykeemisen indeksin tuotteet ovat kuitupitoisia, ravintorikkaampia ja näin ollen parempi valinta.

On tärkeää valita lautaselle kohtuullinen määrä täysiarvoisia (täysjyvä) hiilihydraatteja. Aterian kokonaishiilihydraattimäärä pitää olla kulutukseen nähden oikea, vaikka hiilihydraatit olisivat terveellisistä lähteistä. Tähän kiinnitän itse huomiota, mutta lasten kohdalla en ole kovin tarkka. Lapsen masussa kun on vain rajallinen määrä tilaa. Aikuiset elävät eri tavalla, ja energiankulutuksissa voi olla suuriakin vaihteluita. Lapsetkin ovat erilaisia. Jotkut liikkuvat koko ajan, toiset ovat rauhallisempia. Talviulkoilupäivän jälkeen hiilihydraatit, myös nopeammat, tulevat tarpeeseen. Lämmöntuottokin vaatii hiilihydraatteja. Mutta tietokoneella pelailupäivän osalta tilanne on toinen. Kun energiavarastot ovat täynnä, sokeri ja valkovilja ovat erityisen haitallista.

Lapset tarvitsevat hiilihydraatteja, mutteivät puhdasta sokeria. Silti monet äidit juottavat kaupoissa korkean GI:n pillimehuja. Apu on melko lyhytaikainen. (Kitisevän lapsen tyynnyttäminen ei ole aina kivaa, tiedän!) Sokeri lisää tutkitusti ylivilkkautta. En itse juurikaan tuijota glykeemisiin indekseihin ruoanlaitossa, vaan valitsen hyviä tuotteita. Lapsi saa syödä niin paljon kuin jaksaa, kunhan syö järkevästi. Herkkuja annan harvemmin, koska näen miten nopeasti niitä aletaan vaatia, kun lapsi niihin tottuu. Herkut annetaan aina ruoan jälkeen, jos annetaan. Valkoviljan ja sokerin syönnin seurauksena mahdollisesti kehittyvä ”lapsenpyöreys” ei ole hyväksi. Pullea lapsi on kömpelö, ja kehittyy hitaammin. Lihavan lapsen umpieritysrauhaset joutuvat liian koville vääränlaisen ruokavalion seurauksena, ja tämä yhdessä vääränlaisten opittujen tottumusten kanssa voivat aiheuttaa ongelmia vielä aikuisena.

Jouluna syötävää riittää yllin kyllin. Liiallinen syöminen johtaa väistämättä väsähtäneeseen olotilaan. Mutta jos haluaa välttää ylenpalttisen väsymyksen ja joulukiukun niin syödään hiilihydraatteja järkevästi myös jouluna. Kaloreita tulee joulupöydästä helposti yli kulutuksen, mutta reipas ulkoilu vaikka mäkeä laskien vähentää ruokailun jälkeistä ähkyn tunnetta. Eli liikkumaan yhdessä koko perhe!!! Lihakset kuluttavat hiilihydraatteja liikunnan aikana, jolloin niitä voi nauttiakin vapaammin.

Valitsen aina täysjyvää ja valkoiset viljat, ja siksi myöskään valkoinen riisi ei kuulu ruokavalioomme säännöllisesti. Iloisena löysin nettikaupasta täysjyväriisiä riisipuuroon. Valitettavasti tuota riisiä ei marketeista taida löytyä.

Hieman parempi joulupuuro

2 dl täysjyväriisiä (Riisi täysjyväpuuroon)

1 litra luomumaitoa tai esim. mantelimaitoa

aitoa merisuolaa

(luomu)voita

Täysjyväriisipuuro on täyteläistä ja väriltään hieman ruskeampaa. . 

Riisipussin kyljessä kehotettiin tekemään puuro liedellä. Minulla ei ollut aikaa seisoa vieressä hämmentelemässä, joten laitoin puuron uuniin.

175 astetta n. 2 tuntia ja muutaman kerran kävin sekoittamassa.

Puuron kaveriksi tein ihan perinteisen luumukiisselin, jonka makeutin terveellisemmin kookossokerilla sekä stevialla. Tämä täysjyväriisipuuro on hieman enemmän ”pureskeltavaa” mutta kyllähän maistui meidän tenaville.

Lämmintä joulun odotusta Blogin lukijoille!

Huom! Omia kokemuksia voi kirjoitella kommentteihin nyt myös anonyymisti! 

Xylitolipastillit syynissä

Xylitolipurkkaa tai -pastilleja joka ateria päätteeksi. Näinhän meitä on ohjeistettu pienestä pitäen. Xylitolipurukumin ja -pastillien tarkoitus on tappaa haitallisia bakteereja suusta ja lisääntynyt sylki vähän kuin huuhtoo hampaita. Parasta olisi valita 100 % xylitolilla makeutettu tuote.

Meidän perheessä aloitettiin xylitolipastillit, kun vauvat oli vuoden iässä ja  ensimmäisenä annettiin Herra Hakkarainen –pastilleita. Ne on helposti suussa liukenevia ja niitä voi näppärästi jakaa pienemmiksikin osiksi. Sittemmin ollaan ostettu muitakin merkkejä esim. Moomin-pastilleja ja Fazerin xylimaxia. Kaikki ovat 100 % xylitolilla makeutettuja. Tuossa ihottumaruljanssin aikana tuli tarkasteltua pastillien ainesosaluetteloa kriittisemmällä silmällä. Tarkastin kirjasta kaikki niissä käytetyt lisäaineet ihan vain varmuuden vuoksi. Tässä tarkastelujen tulosta:

Hakkarainen pastillien sisältö

makeutusainetta (xylitolia 95 %)

Hyytelöimisainetta (arabikumia)

liivatetta

luontaisia aromeja

Moomin Metsämansikka ja persikkavadelma -pastillien sisältö

Makeutusaine xylitoli (93 %)

sakeuttamisaine E414 (arabikumi)

pintakäsittelyaineet E470b, E903, E901, E904

kiinteyttämisaine E466

aromit

vadelmatäysmehutiiviste

värit E160a, E120 (punainen väriaine E120 voi aiheuttaa allergisia reaktioita)

Xylimax-pastillit, Villi vadelma

makeutusaine (xylitoli 93 %)

pintakäsittelyaineet E470a, E903

kiinteyttämisaine E466

sakeuttamisaine E414

vadelmajauhe

luontaiset aromit

Syyniin joutuneet xylitolipastillit

Pastilleissa käytetään pääasiassa sellaisia lisäaineita, joilla ei ole tunnettuja terveyshaittavaikutuksia. Moomin-pastilleissa lisäaineita oli eniten. Lisäaineopasta tutkiessani Moomin-pastilleissa käytetylle E120 punaiselle väriaineelle löytyi maininta, että voi aiheuttaa allergisia reaktioita. Sakeuttamisaineena käytetylle arabikumille (E414) löytyi niin ikään huomautus, että voi allergisoida henkilöitä, jotka saavat oireita maapähkinöistä, pavuista tai herneistä. Arabikumia on käytetty jokaisessa kolmessa esimerkkipastillissa. Arabikumi on palkokasveihin kuuluvan Acacia senegal –puun kuivattua maitiaisnestettä. Käytetyillä pintakäsittelyaineilla ei sen sijaan näyttänyt olevan tunnettuja haittavaikutuksia. Niiden valmistustavat sen sijaan huvittivat. Esim. E904 lisäaine Sellakka on Intialaisen lakkakilpikirvan eritettä :D Olisi mielenkiintoista jatkaa lisäainetutkiskelua karkkien maailmassa. 

Moomin pastillit ovat pinnaltaan kovia, ja niissä onkin käytettyä useita pintakäsittelyaineita. Ne eivät mielestäni sovellu yhtä hyvin pikkuisille taaperoille, sillä ne voivat helpommin luiskahtaa kurkkuun. Niin ikään Xylimax- pastillit ovat kovia. Kaikkien pastillien maku miellyttää meidän lapsia. Eipä ole ihme! Maistuuhan ne aikuisenkin suussa ihan kivalta. Xylitolia myydään muuten myös sellaisenaan purkissa, joskin itsellä tuo aine on jäänyt toistaiseksi käyttämättä.  

100 % xylitolia saa kaupoista. 

Kun iho oireilee

Tässä muutama päivä sitten molempien taaperoidemme polvitaipeet leiskahtivat ihottumalle. Ruokavalio joutui heti syyniin. Mitä olemme tänään syöneet, entä eilen tai sitä edellisenä päivänä. Onko annettu maistaa jotakin uutta ruokaa tai onko käytetty jotakin uutta maustetta. Syy löytyi lopulta paahdetuista auringonkukansiemenistä, joiden joukossa oli ollut pähkinää. Ihottumien vuoksi lapsi saattaa olla itkuinen, muuten ärtyisä tai esim. nukkua huonommin.

Sekä sisäinen että ulkoinen hoito on ihottumissa tärkeää. Päätin antaa lapsille muutaman päivän ajan vain vauvasta alkaen soveltuviksi todettuja ruokia. Palasin siis juurille ruokailussa: täysjyväriisiä, porkkanaa, kauraa, avokadoa, banaania, marjoja, vähän kalaa/lihaa, kylmäpuristettuja öljyjä… kunnes iho alkaa rauhoittua. Soseutetusta ruoasta oireita voi tulla vähemmän. Maidon sijaan juodaan piimää ja rahkakin lienee ihottumissa hyväksi. Jos lapsella on maitorupea, tällöin manteli- tai esim. soijamaito on tavallista maitoa parempi valinta. Kananmuna, ja munaruoat yleensä ja juusto on myös hyvä jättää vähemmälle. Yleisesti kaikki valkovilja pois ja tilalle otetaan mieluiten gluteenitonta täysjyväviljaa, samoin sokeri ja suolakin minimiin. Muutoin lienee aika yksilöllistä, mitä ruokia voi syödä. Kun lapset olivat vauvoja, tein puuroa mm. täysjyväriisijauhoista, sillä useat lasten valmispuurot sisältävät valkoisia vehnäjauhoja!

Ihot parantuivat melko hyvin, vaikka välillä tulikin takapakkia. Reilu puolitoistavuotias osaa jo raapia ihoaan, mikä tietenkin pahentaa tilannetta. Luin että ulkoisena hoitona voisi kokeilla Molkosania (vedellä laimennettuna). Tätä täytyy vielä kokeilla. Lanoliinivoiteesta saimme myös apua. Lanoliinia sisältää esim. Purelan-voide tai Vogelin Bioforce. Myös aikuisen iho reagoi ruokiin. Moni ei vain välitä siitä tai usko siihen. Joskus kuulee sanottavan, että on ihan sama, mitä syö… Jos esimerkiksi kantapäät ovat kovat koppuvat ja naama aikuisenakin näppyläinen, ruokavaliohoito on paikallaan. Sisäinen ihonhoito on mielestäni ulkoista tärkeämpää.

Vaivaako lasta ummetus? Onko ruokavalio liian tärkkelyspitoinen?

Juhlakausi lähestyy ja joka paikka on täynnä valkoisesta viljasta tehtyjä herkkuja. Niin aikuisilla kuin lapsillakin syömistottumusten muuttaminen muuttaa myös vatsan toimintaa. Liiallinen tai väärien ja sopimattomien ruokien syöminen aiheuttaa ongelmia. Yksilöllisesti toki. Moni lapsikin kärsii ummetuksesta. Ja joskus aivan pienimmilläkin on vatsa kovalla, ja se ilmenee esim. itkuisuutena. Monet hoksaavat antaa lapselle tällöin luumua mutta myös ”ummetusruokien” karsiminen on tärkeää.

Gluteiinipitoisten tuotteiden kuten leipien ja pastan vähentäminen on nostanut suosiotaan. Yhä useammat ovat havainneet voivansa paremmin, kun eivät syö niin paljoa leipää. Olo kohenee ja ikävät vatsavaivat saattavat helpottaa. Jos kärsii ummetuksesta, tärkkelysruokien vähentäminen voi auttaa. On jätettävä ruokavaliosta pois ummetusta lisäävät ruoka-aineet, joista pahimpina ehkä perunan tärkkelys. Aikaisemmin kerroin siitä, kuinka peruna oli pahin yksittäinen ruoka-aine poikamme vatsavaivojen taustalla. Juuri siitä syystä, ettei sen sisältämän tärkkelyksen hajottaminen vielä onnistunut kunnollisesti. Perunan ohella viljan, varsinkin valkoisen viljan, tärkkelys voi hidastaa vatsan toimintaa. Täysjyväviljan, esim. täysjyväriisin leseet sen sijaan kumoavat sen ummettavan vaikutuksen ja siihen voi jauhaa joukkoon vielä hitusen pellavansiemeniä vaikutusta tehostamaan. Täysjyväriisi on loistavaa ravinteikasta ruokaa lapsille (ja aikuisillekin). Tärkkelystäkin voi toki syödä, muttei paljoa kerralla.

Joulu tulossa. Joka paikassa on tärkkelystä. On pullaa, torttuja, pipareita, kakkuja ja perunalaatikkoa jne. Ja kaikkeahan pitää syödä tai ainakin maistaa. Ja lapset kinuavat kaikkea sitä samaa, mitä itsekin syömme. Ei pidä maistaa kaikkea, eikä kannatakaan. Jos kroppa voi sen jälkeen huonosti, tai lapsi itkee vatsavaivoja, se tuskin kannattaa. Vehnä itsessään allergisoi osaa vauvoista/lapsista. Kohtuullisuuden säilyttäminen on hyväksi myös jouluna, jolloin on kiva hieman löysätä tiukoista syömisrutiineista. Raskasta ruokailua on hyvä kompensoida ottamalla lautaselle myös kasviksia ja syömällä välipalalla hedelmiä sekä huolehtimalla riittävästä veden juonnista. Saksanpähkinä sekä jauhetut pellavansiemenet auttavat vatsan toimintaan, joskin pähkinät eivät usein sovi lapsille. Maito, juusto ja kananmuna on jätettävä vähemmälle.

Annan lapsillemme melko vähän leipää, mutta valitsen laadukasta. Esim. useimmat näkkileivät ovat ihan ok. Alusta alkaen olen totuttanut heidät riisikakkuihin. Valitsen aina täysjyväriisistä valmistettuja, ja niitä syön itsekin joka päivä. Leivonnassa käytän useimmiten gluteenittomia jauhoja ja kauraa.

Joulun kunniaksi leivoin pipareita. Oli tarkoitus ottaa 1v7kk taaperot mukaan leivontaan, mutta gluteeniton taikina oli sen verran haurasta, ettei siitä olisi tullut kuin sotkua. Leivoin ja paistelin itse. Näitä pipareita tarjosin lapsillekin hyvillä mielin ja taisi maistuakin. Miehen komentti tosin oli, etteivät ne maistuneet oikeilta pipareilta :)

Leipominen ilman vehnäjauhoja vaatii totuttelua

Gluteenittomat piparkakut

125 g voita
1 1/4 dl kookossokeria
3/4 dl lucuma-jauhetta sekä hieman siirappia
n. 3 tl piparkakkumaustetta
n. 1 1/2 tl pomeranssinkuorta
1/2 tl suolaa

Kaikki aineet kattilaan sulamaan. Annetaan jäähtyä ja sitten lisätään
1 muna
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
2,5 dl täysjyväriisijauhoja
1 tl soodaa.

Taikina jääkaappiin viilenemään ennen leipomista. Paistetaan 200 asteessa keskitasolla 6-7 min. 

Pistetään soseeksi: Smoothieta ja kasvissosekeittoa

Meillä ja varmaan monen muunkin kotona aamu alkaa smoothiella. Ja joskus päivälläkin pyöräytän sauvasekoittimella tai blenderissä hedelmiä ja marjoja välipalaksi.

Toiset tykkäävät syödä hedelmät mieluummin kokonaisina, ja lapsillekin niiden nakertelu on kivaa puuhaa. Mutta jos hedelmät nauttii kokonaisina, hampaiden on tehtävä hienonnustyö, ja lopun pilkkomisen hoitaa ruoansulatuselimistö. Jos pureskelee huonosti, melko isojakin kappaleita menee eteenpäin aiheuttaen mm. vatsanväänteitä tai jopa allergiaoireita. Joskus ruoanpalasia tulee kokonaisena uloskin, kuten esimerkiksi meidän pojalla. Löysin vaipasta kokonaisen tyrnimarjan J  Itsestään selvää on, että kokonaisena ulostulevat marjat tai ruoankappaleet eivät ole imeytyneet, eikä niistä myöskään tällöin ole saatu niiden sisältämiä vitamiineja ym. hyötyaineita. Ja koska taaperoilla ei ole yhtä paljoa hampaita, ruokien muussaaminen on ihan perusteltua. Pureskelemaankin pitää toki oppia, mutta esimerkiksi raa´asta porkkanasta taapero ei kyllä juuri ravinteita saa. Beetakaroteenista ei imeydy juuri mitään. Siksi porkkana kannattaa vähintäänkin keittää.

Smoothieista ja itse tehdystä mehusta saa paljon ravintoaineita helpommin imeytyvässä muodossa. Mehustimella tehty tuoremehu on tiivistä tavaraa ilman lisättyä sokeria. Kasvis- ja hedelmämehuahan juodaan paastoissakin, joissa ruoansulatuselimistöä ei saa rasittaa kiinteällä ruoalla. Lisäksi itse tehdyissä tuoremehuissa kuitumassa jää pois, ja täten vältytään myös vatsavaivoilta, mitä tuoreet kasvikset saattavat aiheuttaa. Sitruspuristin löytyy monen kotoa ja sillä saa aikaiseksi ihanaa tuorepuristettua appelsiinimehua. Sitrushedelmät ovat tosin melko allergisoivia, joten en anna niitä usein lapsillemme. Ja perussääntöhän on, että kasviksia ja hedelmiä ei tulisi nauttia samalla aterialla ruoansulatusongelmien välttämiseksi. Niiden sulatus vaatii erilaisia entsyymejä ja tällöin molemmat sulavat huonommin. Siten hedelmiä tai marjoja ei välttämättä kannata tarjota jälkiruoaksi, vaan esimerkiksi aamu- ja välipalalla. Varsinkin jos on vatsavaivoja.

Smoothien tekoon voi käyttää mielikuvitusta. Olen viime aikoina alkanut tehdä myös vihersmoothieita, joihin lisään chlorella-levää. Lapsetkin saavat aina maistaa, mutta vain pikkuisen. Lapsen herkkä vatsa ja suolisto kun reagoi uusiin juttuihin kovin helposti.

Ja tietenkin kasvissosekeitot, mikäs sen helpompaa ja maukkaampaa kylminä talvipäivinä ulkoilun jälkeen. Ja taaperolle, ruoka on hyvin sulavassa muodossa. Tässä nopea, edullinen ja ravitseva ohje:

Kiireisen mamman kasvissosekeitto:

Sipuli

(luomu) porkkanoita

Punaisia linssejä (huuhdeltuina)

Kookosöljyä ja voita

Vettä

Kasvisliemikuutio, Luomu!

(suolaa)

Tuorejuustoa

Kasvissosekeitto lämmittää kehoa ja täyttää vatsat terveellisellä tavalla. 

Sipuli ja porkkanat paloina kattilaan ja kuullotetaan kookosöljyssä/voissa. Lisätään linssit ja sitten vesi ja kasvisliemikuutio. (Huom! Luomu ehdoton, muut sisältävät arominvahventeita ihan liikaa). Antaa kiehua n. 10-15 min. Sammuntin levyn ja  ulkoilemaan. Kun tultiin sisään (kaikilla oli tietenkin huutava nälkä), soseutin keiton ja lisäsin  tuorejuustoa. Löysin tuollaista Apetinan maustettua tuorejuustoa, jossa ei ole lisäaineita. J Tämä soppa maistui meidän vesseleille, lisääkin ”pyysivät”.

Huom! Tämän ruoan äitikin ehtii syödä lämpimänä ;)

Petos lapsen lautasella?

Tiedätkö, mitä kaikkea lapsesi syö?

Kauan kirjahyllyssä roikkuneet kirjat pitää palauttaa kirjastoon, ja käteeni osuu mahtava huumorilla höystetty teos: ”Petos lautasella”. Kirja laittaa lukijan miettimään syömistään, ja varmasti jatkossa tarkastelemaan lähemmin tuoteselosteita ennen ostopäätöstä. Pääsääntönä voidaan pitää, että mitä pidempi ainesosalista on, sen heikompilaatuisesta tuotteesta on kyse. Pätee ainakin leipien ja maitotuotteiden kohdalla melko hyvin. Hyvässä leivässä ei tarvita kuin täysjyväjauhoja, vettä ja suolaa sekä (hiivaa) ja tietenkin kotileivonnassa on kiva täydentää leipätaikinaa erilaisilla siemenillä ja raakaraasteilla. Leivistä masentavimpia esimerkkejä ovat kaikki vaaleat leivät, jotka ”ovat kuin tummia”. Pitkä ainesosalista kertoo niiden sisältävän mm. lisättyä vehnägluteenia ym. jauhonparanteita. Juuri vehnägluteeni aiheuttaa monelle yliherkkyysoireita, ja sitten sitä varta vasten lisätään leipiin. Niitä pehmeitä helposti syötäviä leipiä sitten lapsille usein syötetään. Suosittelen lämpimästi tarkastamaan leipähyllyllä ainesosaluettelon. Siinä menee aikaa, eikä kunnon leipiä oikein tahdo löytyä, valitettavasti! Eilen löysin lähikaupastamme aitoa 100 % kaurarieskaa, lähileipää siis, jossa oli vain yhtä säilöntäainetta. Sitä annoin hyvillä mielin lapsillemme. 

Maitotuotteista surullisimpia ovat kaikki kevyttuotteet. Rasvaa poistetaan, ja jotta koostumus ja käyttöominaisuudet olisivat edes lähelläkään vastaavaa aitoa tuotetta, tuotteeseen lisätään mm. sakeutusaineita, emulgointiaineita ja aromeja. Aromeja on lisättävä, koska rasvan poistaminen vie samalla makua. Myös iskukuumennus tekee esim. vispikerman huonosti vaahtoutuvaksi, joten siihen pitää lisätä stabilointiainetta. 

Pidän tärkeänä, että lapsemme oppivat maistamaan ja tunnistamaan aitoja makuja. Esimerkiksi mustikkajogurtin maku tulee luonnonjogurttiin lisätyistä mustikoista eikä aromista, jota valmiiksi maustetuissa jogurteissa käytetään. Valmiiksi maustetut jogurtit ym. lapsillekin suunnatut makupalat sisältävät paljon sokeria ja maku tulee aromeista. Ei niissä marjoja juuri ole. Mitä ovat päiväkodin "terveelliset välipalat...? voi voi... 

Lasten purkkiruoissa ei saa käyttää yhtä paljoa lisäaineita, joskin markettien lastenruokahyllyistä löytyy aika heikkojakin tuotteita. Niistä on tarkoitus kirjoittaa myöhemmin.

Vähemmän maitoa nuhanenille

Kovista ponnisteluista huolimatta meidän kaksoset saivat lievän flunssan. Taustalla oli tietenkin mikäpäs muu kuin neuvolakäynti. En ole rajoittanut lasteni leikkiä neuvolan aulassa, jossa pöpöjä varmasti on. Tautia vastaan taistelu piti aloittaa…

Terveellistä, helposti sulavaa ruokaa, rauhallisia leikkejä ja enemmän unta. Lisäksi maidon tilalle jotakin muuta juotavaa, kunnes tauti alkaa hellittää. Maidon juominen kun saattaa lisätä limanmuodostusta, mikä selittyy maidon käsittelyllä (homogenointi) sekä sen sisältämällä kaseiiniproteiinilla. Flunssan aikana riski korvatulehduksiin yms. kasvaa entisestään. Luomumaito on hieman parempi, sillä Suomessa luomumaitoja ei homogenoida.

Maidon tilalla koitin ensimmäiseksi itse tehtyä mantelimaitoa. Liotin manteleita yön yli, ja hurautin tehosekoittimessa lisäten pikkuhiljaa vettä. Lopuksi kaadoin siivilän läpi. Säilyy jääkaapissa muutaman päivän.  Myös kaupasta saa nykyisin mantelimaitoa, joskin osassa niistä on lisättyä sokeria. Hieman pitkin hampain kaksoset tätä nauttivat. Seuraavaksi kokeilinkin kauramaitoa, jota lapsemme ovat juoneet silloin tällöin jo pidemmän aikaa. Joskus se maistuu, joskus jää kuppiin.

Mantelimaitoa nuhanenille. Siivilään jäävän massan voi kuivattaa mantelijauhoksi tai käyttää esim leivonnassa.

Flunssan aikana annoin normaalia maitoa ehkä korkeintaan yhdellä aterialla. Itse jätin maidon kokonaan pois, kun lapset sairastuivat. En tiedä oliko siitä apua, mutta jostakin syystä en nuhaa juuri saanut. Ja lapsetkin parantuivat nopeasti. Tosin join paljon kuumaa teetä, söin valkosipulia (PALJON!) jopa niin paljon, että mieskin huomautti asiasta J ja käytin lämmitettäviä kauratyynyjä jne.

Lapsi pärjää vallan mainiosti ilman maitoa, mikäli tilalle otetaan korvaavia tuotteita. Lähinnä maidosta saatava kalsium sekä energia on saatava muualta. Manteleiden lisäksi maitoa voi tehdä esimerkiksi seesaminsiemenistä, jotka ovat hyvin kalsiumpitoisia. Kaikille maito ei sovi ollenkaan ja useimpien kannattaa sitä joissakin tilanteissa välttää. Olen opettanut lapsemme juomaan nyt suolistoa hellivää AB-piimää, jota pidän maitoa parempana ruokajuomana.

Kookosöljyä kaurapuuroon

Mitä laittaisin taaperon puuron joukkoon? Voisilmä puuron joukossa on kyllä mainio makuyhdistelmä, mutta voi tunnetusti sisältää paljon kovaa rasvaa. Oliiviöljy ei ehkä maistu puuron kanssa, ja kylmäpuristettu rypsiöljy on melko vahvanmakuinen. Kookosöljy sen sijaan on pehmeän makuinen ja antaa sopivasti lisäenergiaa kevyen puuron joukossa.

Vaikka kookosöljy sisältääkin lähes yksinomaan kovaa rasvaa, siinä olevat rasvahapot ovat laadultaan suurimmalta osin keskipitkiä. Keskipitkät rasvahapot kulkeutuvat ruoansulatuksessa suoraan maksaan, ja siellä ne muutetaan energiaksi. Muun tyyppiset rasvat vaativat elimistössä kuljetusprosessin, jonka seurauksena rasvoja kertyy mahdollisesti myös verisuonten seinämiin. Kookosöljy on siis turvallinen ja erittäin terveellinen vaihtoehto.

Kookosöljy: Lisäenergiaa hoikalle taaperolle

Meidän perheessä kaikki nauttivat kookosöljyä päivittäin. Käytän sitä ruoanlaitossa, sillä sen paisto-ominaisuudet ovat loistavat. Rasva ei helposti härskiinny. Kookosöljyllä on lukuisia terveysvaikutuksia. Keskipitkä lauriinihappo muun muassa tuhoaa viruksia, bakteereita, homeita ja sieniä. Täten esimerkiksi hiivasydroomasta kärsivät ja paljon sairastelevat voivat hyötyä kookosöljystä. Kookosöljy varastoituu muita rasvoja heikommin, joten siitä hyötyvät myös ylipainoiset.

Kylmäpuristettua kookosöljyä löytää nykyisin jo melkein kaupasta kuin kaupasta. 500ml:n lasipurkki maksaa 10e molemmin puolin kaupasta ja merkistä riippuen. Hintansa veroinen tuote, jolla voi hoitaa itseä myös ulkoisesti. Vaippaihottumaankin voisin kokeilla.

Rasvojahan kannattaa luonnollisesti käyttää monipuolisesti. Kookosöljyn ohella kylmäpuristettu oliiviöljy vaikkapa porkkanaraasteen päällä maistuu meillä hyvin, ja kylmäpuristettua rypsiöljyäkin lisään joskus valmiiseen ruokaan. Avokadosta saa mainiosti terveellistä rasvaa ja se maistuukin loistavalta. Myös mantelit ovat hyvä vaihtoehto (pähkinät kun allergisoivat useampia). Lisäksi annan lapsillemme nestemäistä kalaöljyvalmistetta, jolla takaan riittävän omega-3 – ryhmän rasvahappojen saannin. J Lapsi tarvitsee rasvaa, jopa maidosta!!

Kaurahiutaleiden perässä Italiassa

Kaurahiutaleita!? Apua, mistä niitä saa? Italian reissu oli jo lähes puolivälissä ja kotosuomesta mukana tuodut luomuhiutaleet oli jo lähes lopussa. Kiukkuavat lapset rattaissa hökellän kaupan hyllyjä läpi, ja tuloksena jotakin kaurahiutaleilta näyttävää (fiocchi d´avena). Illalla laitan hiutaleet likoamaan aamua varten, sillä ulkonäön perusteella niistä ei muutoin puuroa nopeasti synny. Melko irtonaistahan siitä tulikin, mutta maistui lapsille.

Hiutaleet on Italiassa pakattu pieniin pusseihin tai pakkauksiin (250g). Meidän nelihenkisellä perheellä tuo pakkaus riittää vain kahdeksi kerraksi. Huh, hintakin oli moninkertainen suomen hintoihin nähden. Seuraavilla kauppareissuilla etsin jälleen hiutaleita usein tuloksetta. Onneksi sentään joistakin luomuhyllyistä löytyi ihan oikeitakin hiutaleita (crusca di avena), ja saamme kuin saammekin puuroa koko reissun ajan.

Italialaisia kaurahiutaleita

Kaurahiutale-episodin aikana kävi mielessä, että mahtavatkohan Italialaisäidit ruokkia lapsiaan patongeilla aamuisin, kun puuro tuskin kuuluu aamurutiineihin tarjonnasta päätellen. Koen itse, ettei puuroa verrattomampaa aamupalaa ole olemassakaan. Varsinkaan lapsille. Kaurapuuro on täyttävää, kuitupitoista, imeytyy hitaasti ja on hyväksi vatsalle ja suolistolle. Lapsen on sitä helppo syödä ja saada vatsa täyteen lämmintä ruokaa. Meillä ainakin leivästä päätyy puolet lattialle. Kauran beetaglukaani vaikuttaa edullisesti kolesteroliarvoihin ja sopii monelle keliaakikollekin. Vauvalle hiutaleet voi hienontaa sauvasekoittimella ennen kypsennystä, niin ei tarvitse ostaa valmiita vauvahiutaleita. Seuraavaan reissuun varaudun suuremmilla hiutalemäärillä.

Väsyttääkö? Oletko muistanut D-vitamiinin?

Etelän reissulta saa tuomisina D-vitamiinia elimistön varastoihin, eikä vitamiinia muutenkaan tarvitse ottaa joka päivä, jos valmiste on riittävän vahva. Jos viettää auringossa keskipäivän aikaan 10–15 minuuttia niin, että kasvot ja kädet tai muu vastaavan kokoinen alue on paljaana, se riittää. Suomessa tuo tavoite ei taida täyttyä kuin heinäkuussa jos silloinkaan. Muina vuodenaikoina tehoainetta on otettava purkista. Moni ystävä kertoo sairastelleensa vähemmän D-vitamiinin käytön aloittamisen myötä ja onhan tuosta paljon jo tutkimusnäyttöäkin.

Lapsilla on vallitsevana suosituksena 10µg vuorokaudessa, eli vauvasta alkaen 5 tippaa nestemäistä D-vitamiinia joka päivä. Vauvojen/taaperoiden D-vitamiinivalmisteet ovat monet öljypohjaisia, ja saattavat olla itkujen taustalla. Vesipohjainen Jekovit saattaa olla parempi vatsalle. Meillä siirryttiin Jekovit-valmisteeseen jokin aika sitten lähinnä, koska pullo on näppärämpi käyttää. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään ja sen puute voi aiheuttaa esimerkiksi kasvuhäiriöitä. Meillä D-vitamiinipulloa säilytetään hammasharjojen yhteydessä, jolloin muistamme antaa sitä aina illalla hampaiden pesun yhteydessä. Onneksi molemmat taaperot pitävät valmisteen maustaJ

D-vitamiinin luonnollisia lähteitä ovat kalat ja maitotuotteet, joihin D-vitamiinia lisätään. Myös kananmunassa on hieman D-vitamiinia (1,3µg/1kpl). Suppilovahveroistakin voi saada 100 grammasta 27µg D-vitamiinia, joskin kypsennystavalla on jonkin verran vaikutusta vitamiinien ja kivennäisaineiden määrään.Vaikka käytämme kalaa todella paljon, nautimme myös vahvaa D-vitamiinia purkista säännöllisesti. Lapsille annan D-vitamiinia suosituksien mukaan.

Suppilovahverostakin saa D-vitamiinia.

Risottoa Roomasta Pescaraan

Kahden viikon perheloma Italiassa. Ihania kalaruokia, mereneläviä, mozzarellasalaattia, cappuccinoa, viinejä... Eniten jäin kaipaamaan maukkaita risottoja ja juustoja, kuten pecorinoa. Lapset maistoivat lähes kaikkea. Parhaiten heille maistui risotto, tuo vauvasta saakka tuttu raaka-aine, riisi. Yllättävää oli, että myös esimerkiksi oliivit ja simpukat kelpsivat tytölle. Vahvanmakuiset juustot eivät olleet kummankaan lapsen mieleen, eivätkä tortelliinit meinanneet mennä kurkusta alas. Onneksi kaupasta löytyi myös tuttuja tuotteita, kuten bataattia, josta pääsimme itse kokkaamaan. Toisaalta uudet makuelämykset ja kokemukset myös lapsillemme oli minulla mielessä, kun kaupassa ja ravintoloissa oltiin.

Risotto al pesce

Minusta tuli reissun aikana varsinainen merenelävien ystävä. Lähes jokaisena päivänä aterialla oli joko simpukoita, kalaa, rapuja, kalamareja. Varsin usein tilasin annoksen ”Risotto al pesce”, jossa siis saattoi olla vaikka minkälaisia mereneläviä riisin joukossa. Millä kummalla riisiin saadaan niin ihana maku? Ja koostumus, sehän tulee olla al dente, eli riisin sisus vielä hieman raaka.

Kotiin paluun jälkeen lapsille maistui tuttu suomalainen kotiruoka tavallistakin paremmin. Olin tyytyväinen, että voitiin jättää taakse snäkkäily valkoisilla viljatuotteilla, niksuilla ja naksuilla, joita reisulla tuli heille hätäpäissään tarjottua. Reissun aikana heräsi useita kiinnostavia kirjoitusaiheita, joista tulen jatkossa raapustamaan. Mitä Italialaiset lapset syövät aamulla? Kaurahiutaleita myytiin vain 250g pakkauksessa, ja hinta oli muistaakseni lähes viisinkertainen suomen hintoihin nähden. Ei ainakaan kaurapuuroa siis J Tästä ja monesta muusta lisää tulossa. 

Ihanaa cappuccinoa sai joka kuppilasta.

Upeasti tarjoiltua, maultaan kermaista kalamureketta

Maa-artisokkakeittoa pöytään

”Et oo vielä mitään noista maa-artisokista keksiny”, mieheni tokaisi eilen illalla. En ole keksiny, sillä tämä raaka-aine on minulle täysin vieras. Kuullut olen, mutten käyttänyt koskaan. Googlettamalla selviää, että maa-artisokka sopii hyvin keittoon, joten tuumasta toimeen.

Luomulaatuisia maa-artisokkia

Mukulat ovat hieman erikoisen muotoisia

Maa-artisokkakeitto

Maa-artisokkia (meillä oli vain 300g pussi, mutta voi käyttää vaikka litran)

4 perunaa

1 sipuli

2 rkl voita

1 litra kasvislientä

2dl kermaa

Kuori ja pilko kasvikset. Kuullota voissa 5min, lisää suola ja kuullota vielä 10 min. Lisää kasvisliemi ja kerma. Anna hautua, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Soseuta ja tarkista maku. Valmista :) Eli todella nopeasti valmistui. Suurin osa ajasta meni muhkuraisten mukuloiden kuorimiseen.

Perunoita, sipulia ja maa-artisokkia voissa kuullottumassa

Valmista keittoa, ja eikun syömään!

Maa-artisokka sisältää 80 % vettä, valkuaista (10–15 %), rasvaa (1 %) ja kuitua (4-6 %) sekä inuliinia. Jos siis keiton jälkeen on vatsavaivoja, siitä voi syyttää juuri inuliinia. Se on kuitua, joka ei pilkkoonnu pienemmiksi sokereiksi ja päätyy bakteerien ravinnoksi suolistoon. Inuliini vaikuttaa edullisesti suoliston bakteerikantaan. Maa-artisokka soveltuu diabeetikoille ja laihduttajille verensokeria tasaavan vaikutuksensa vuoksi. Inuliinia käytetään elintarviketeollisuudessa makeutusaineena, ja sitä esiintyy muissakin kasviksissa kuten sipulissa, parsassa ja banaanissa. Inuliinin vuoksi tämä keitto siis maistuu makeahkolta.

Maa-artisokan kerrotaan vilkastuttavan aineenvaihduntaa, normalisoivan ruokahalua sekä tasapainottavan sokeriaineenvaihduntaa ja jopa vähentävän makeanhimoa.  Se sisältää runsaasti hivenaineita kuten rautaa. Uskallanko antaa sitä lapsille? Lähinnä arveluttaa sen vatsavaivoja aiheuttava vaikutus. Otetaan se riski, ja annetaan taaperoiden maistaa. Lisänä tarjoan heille eilisiä kasvispihvejä, jotka olivat suurta herkkua!

Keitto maistuu todella hyvältä, ja alun ennakkoluulojen jälkeen myös 1v 5kk ikäiset kaksosemme söivät lautaset tyhjiksi. Maku on makeahko, niin kuin luvattiin. Päälle olisi sopinut mainiosti kylmäsavupororouhe, mutta koska sitä ei kaapista löytynyt, paahdoin pinnalle auringonkukansiemeniä. Ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan. 300 g pussi oli maksanut vain noin 1,50e.

Quinoa tuo vaihtelua arkiruokiin

QUINOAA! Sitä kannattaisi käyttää ruoanlaitossa useammin. Quinoalla (kinoalla) voi korvata riisin, pastan ja perunan. Kotimaisiin viljoihin verrattuna se sisältää enemmän proteiinia ja rasvaa sekä runsaasti vitamiineja, kuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia. Maku on hieman pinaattimainen. Ihan pikkukaupoista ei välttämättä kinoaa löydy, ja hinnaltaan se on esimerkiksi riisiä kalliimpaa. Kesä-elokuun Tervepotilas lehdessä oli kiva resepti ja hyvännäköinen annos, ja sitähän piti kokeilla.

Quinoa-pinaattivuoka

2dl quinoaa

4dl vettä

5dl tuoretta pinaattia (itse käytin pakastepinaattia)

1 valkosipulin kynsi

150g  vahvaa , kypsytettyä juustoa

1dl kermaa

1 kananmuna

pippuria

suolaa

nippu tuoretta basilikaa (käytin kuivattua)

Keitä quinoaa 15 minuuttia. (Huom! Huuhtele ensin). Hienonna pinaatti ja laita uunivuokaan. Lisää juustoraaste, quinoa, kananmuna, kerma ja mausteet. Pinnalle vielä juustoraastetta, jos haluat. Paista uunissa 200 asteessa n. 35min.

Lapsen lounas: Quinoa-pinaattivuokaa, porkkanaraastetta, kylmäpuristettua oliiviöljyä ja tomaatteja (lisäksi maitoa)

Kinoa on helposti sulava, gluteeniton ja maistuu lapsillemmekin hyvin. Tosin kinoan rakenteen vuoksi pienen taaperon voi olla hankala saada ruokaa pysymään lusikassa. Annoin kinoaa lapsillemme jo melko pieninä, kun peruna ei sopinut. Kinoa sopi jo hyvin varhain aivan mainiosti. Kaikki vauvat/lapset ovat kuitenkin yksilöitä! Mikä sopii yhdelle ei välttämättä toiselle sovi. Kinoasta lapsi saa paljon hyvälaatuista proteiinia. Nautimmekin quinoa-pinaattivuokaa lounaaksi ihan sellaisenaan ja maukasta oli. Tosin miehen mielipide oli, että tämä ruoka sopisi hyvin lisäkkeeksi esimerkiksi kalalle. Lihattomuuteenkin tottuu, kun alkaa rohkeasti kokeilla ruoanlaitossa erilaisia kasviksia ja esimerkiksi edullisia linssejä. Niistä saa roppakaupalla esimerkiksi rautaa. Oma suosikkini on linssikeitto, joka ei kuitenkaan kelvannut ainakaan viimeksi lapsillemme. Lihattomina päivinä ruoansulatuselimistö ei joudu yhtä koville, joten mikset pitäisi vaikkapa kerran viikossa kasvisruokapäivän. 

On puolukoiden aika!

Ihanaa, ämpärillinen puolukkaa odotti terassin pöydällä. Kiisseli valmistui vielä samana iltana, kun mieheni oli tuonut sangollisen punaista herkkua mukanaan. Kumma juttu, ettei tämä kirpeä marja pelästyttänyt lapsiakaan maullaan. Marjat maistuivat ihan sellaisenaan ämpäristä popsittuna. Kiisselin tein ihan perinteisesti perunajauhoja käyttäen. Maissijauhoillakin kiisseli onnistuu, ja ne sopivat, mikäli peruna ei jostain syystä passaa.

Marjojen napsiminen omin kätösin on taaperoiden mielipuuhaa

Puolukka on mainio marja, kun se säilyy viileässä ihan ilman säilöntäaineita. Kemi-Tornio lehdessä kirjoitettiin säilyvyyden perustuvan puolukan sitruuna- ja bentsoehappoihin. Paitsi se, että puolukkaa voi ottaa lääkkeeksi virtsatieongelmissa, se edistää vatsan, sapen ja maksan toimintaa. Tuo bakteerien tappaminen perustuu siihen, että puolukka estää bakteerien kiinnittymisen suolen seinämään ja bakteerit pääsevät huuhtoutumaan virtsan mukana pois!! Huh! Onpahan tehokasta lääkettä! Puolukka myös vähentää vatsan käymisprosesseja, joten siitä voi olla apua suoliston bakteerikannan häiriötiloissa. Puolukassa on kitiinihappoa, joka aiheuttaa virtsan happopitoisuuden nousun, ja happopitoinen virtsa on antibiootti, joka tuhoaa bakteerit. Joka päivä ei puolukkaa (eikä karpaloa) kuitenkaan kannata nauttia, sillä se happamoittaa elimistöä. Kaikki muut marjat sen sijaan ovat emäksisiä.

Puolukkakiisseli:

Vettä

Puolukoita

Sokeria/makeutusainetta (esim. steviaa)

Perunajauhoja

Kiehauta puolukat. Ota pois liedeltä ja siivilöi. Painele lusikalla, jotta saadaan mahdollisimman paljon marjaa mukaan. Makeuta neste. Sekoita perunajauhoja tilkkaan vettä ja lisää nauhana puolukkanesteeseen. Takaisin levylle, hämmennä, odota kunnes pulpahtaaa.

Mielestäni puolukan ongelma on se, että sen happamuus saa meidät lisäämään joukkoon todella runsaasti sokeria. Siksi itse korvasin osan sokerista stevialla. Mitähän muita puolukkaherkkuja sitä keksisi.

Pakuria ja muuta lähiruokaa

Jesh viimeinkin, odottamani ruokamessut!! ”Terveysintoilija” on innoissaan, kun ympärillä on paljon tuoretta lähiruokaa. Otimme lapset mukaan ja suuntasimme Keminmaahan paikallisia herkkuja ostelemaan. Lapsillekin oli jotakin ylivetoa, nimittäin pomppulinna!!

Ruokamessuilta jäi taasen käteen iso tukku tuotteita, ja enemmänkin olisi voinut ostaa. Pussiin kertyi muun muassa omppuja, karjalanpiirakoita, karitsan jauhelihaa sekä PAKURIKÄÄPÄÄ rouheena. Suklaakonvehteja olisin varmasti ostanut, jos niitä olisi saanut tummina.  

Pakurista olen kuullut ja lukenut, mutta koskaan en ole sitä maistanut. Juttelin sitä myyneen yrittäjän kanssa pitkään ja lopulta valitsin vuoden 2013 rohdoskasvin reppuuni. Pakurista voisi valmistaa teetä, ja sitä voisi antaa tenavillekin. Kokeilemisen arvoista siis. Myyjä kertoi antaneensa pakuriteetä (”lastenkahvia”) omalle kuopukselleen 6kk iästä alkaen tuttipullosta J Pakurista ei ole haittaa suurinakaan annoksina ja se tasapainottaa kehon toimintaa.

Keitin teen pakkauksen ohjeen mukaan. 5 litran kattilallinen vettä ja sekaan ruokalusikallinen rouhetta. Keitin miedolla lämmöllä reilut 3 tuntia. Valmista!! Todella helppoa siis. Myyjä itse kertoi jättävänsä keitoksen hautumaan yön ajaksi.

No meillähän on nyt sitten juotu pakuriteetä joka päivä. Olen tuputtanut sitä lapsille, miehelle ja äidillekin. Väri hämää, sillä maku on hyvin mieto. Lapset joivat sitä ihan mielellään. Nyt jäädään sitten odottelemaan terveysvaikutuksia. Myyjän 2v lapsi ei ollut vielä koskaan ollut kipeä. Liekö pakurilla osuutta siihen? Pakuri muun muassa vaikuttaa edullisesti joidenkin syöpätyyppien hoidossa, laskee kolesterolia, parantaa ruoansulatusta, on erittäin voimakkaasti antioksidatiivinen sekä sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja, vitamiineja ja kivennäisiä. Antioksidatiivisuudesta kertova ORAC-arvo on pakurikäävällä n. 52500. kun esimerkiksi mustikalla se on noin 4700, omenalla 2600. Muita terveysvaikutuksia on lukuisia.

Teetä tulee nauttia 2-4dl päivässä. Tosin rouheita voi käyttää sellaisenaankin esimerkiksi lisäämällä kahvinpurujen joukkoon. Pakurikääpäähän on metsät pullollaan, mutta kerääminen vaatii metsänomistajan luvan. 73 gramman pussi maksoi messuilla 20 euroa. 

Pakuriteetä suositellaan nautittavaksi 2-4 dl päivässä.

100% ARCTIC CHAGA Pakurikääpärouhe

Iltapuuron sijaan lapset saivat tuoreita karjalanpiirakoita, omenoita, jogurttia ja banaania sekä pakuriteetä.

Vehnänorasmehusta terveyttä

Päätin kokeilla idättää vehnänjyviä oraiksi asti. Olen lukenut että vehnänorailla on monia terveysvaikutuksia, ja niistä valmistettu vehnänorasmehu muun muassa puhdistaa elimistöä myrkyistä, ja on oikeaa nuorennuslääkettä kaikkine hyvine ominaisuuksineen. Orasmehua voi valmistaa orasmyllyn avulla, ja tällöin mehu on laadukkainta. Ajattelin kuitenkin kokeilla ihan perus sauvasekoittimella, sillä sellainen löytyy kotoa lähes jokaisesta lapsiperheestäkin. Savuvasekoittimen ongelma on lähinnä se, että liian suuret kierrokset johtaa hapettumiseen.

Vehnänjyviksi valitsin Riihikosken myllyn luomulaatuisia idätykseen tarkoitettuja jyviä. Liotin jyviä noin vuorokauden, huuhtelin ja laitoin kannuun, jonka päälle sideharsoa kuminauhalla kiinni. Kannun sijoitin sitten tiskikaappiin 45 asteen kulmaan alassuin, kuten idätysohjeissa kerrotaan. Jyvät itivät tosi nopeasti, ja oraiden kasvatus voisi alkaa. Ladoin itäneet jyvät siivilään ja jätin vielä pimeään itämään, kunnes iduista oli muodostunut pysyvä kakku. Kakun sijoitin valoon, kastelin ja jäin odottamaan oraita. Niitähän ilmestyi vuorokaudessa. Ilmeisesti jyväkakku oli kuitenkin niin tiivis, että melko pian se alkoi homehtua. Liian märkä se ei ollut. Home ei kuitenkaan pilaa oraita, mutta ne eivät päässeet kunnolla kasvamaan. Yritin vielä pelastaa viljelmän laittamalla sen multaan, tuloksetta. Koko helahoito lähti kompostiin. Yritys 2. Tein alun täsmälleen samalla tavalla, paitsi että jyviä otin puolet vähemmän, ja levitin itäneet jyvät multaan. Mullan päällä ne itivätkin oikein reippaasti ja satoa saatiin jo parin päivän päästä. Samasta satsista laitoin myös osan kasvamaan ilman multaa kuten edellä, mutta todella huonosti itivät taas.

Vasemmalla mullan päälle asetetut, oikealla ilman multaa kasvavat noin pari vuorokauden kuluttua siitä kun olin asettanut ne kasvamaan.

Mullan päällä kasvavat vehnän oraat noin 5 vuorokauden kuluttua. Ilman multaa kasvatetut oraat eivät olleet kasvaneet juuri edellisestä kuvasta enempää.

Tavoitteena oli oppia idättämään ja sitten kasvattamaan oraita. Ja eipä tuo vaikeaa ollut. Oraita voi käyttää hienoksi silputtuna salaateissa, niitä voi pureskella (hampaat toimivat myllynä) ja sylkäistä kuituaineksen pois mutta parhaiten ne tulee käytettyä, kun tekee mehua. Leikkasinkin saksilla oraita kulhoon, lisäsin hieman vettä ja varovasti sauvasekoittimella surruttelin.

Valmista mehua :)

Lapsillekin orasmehusta olisi hyötyä. Se puhdistaa elimistöä raskasmetalleista ja lisää veren kalsium-, rauta-, magnesium-, fosfori-, rikki-, ja kaliumpitoisuuksia. Niin lapselle kuin aikuisellekin käyttö on aloitettava varovaisesti mahdollisten puhdistumisoireiden (päänsärky ym.) minimoimiseksi. Lapsien ylivilkkauteen ja keskittymishäiriöihinkin orasmehusta voi olla apua. Maistelen ensin orasmehua itse, ja ehkäpä tarjoan sitä pikkutilkan sitten myös taaperoillemme.

Banaani- mikä kätevä välipala

Kuka keksikään banaanin? Ilman sotkua paljon hyvää energiaa ja vitamiineja. Hyvä vatsallekin.

Minulla on tapana lähteä taaperoidemme kanssa puistoon iltapäivällä banaani laukussa. Lapset syövät banaanin puoliksi, ja leikki voi jatkua nopeasti. Lisäksi eväiden syöntihän on lapsista usein kivaa. Banaanista saa mukavasti energiaa. 100 grammaa kuorittua banaania sisältää 87 kaloria. 85 % energiasta tulee hiilihydraateista. Ei ihme, että banaanin jälkeen virtaa riittää taas. Banaani sopii vauvoillekin varsin hyvin, sillä se auttaa ärtynyttä suolistoa ja parantaa myös ripulia. Bansku sopii mielestäni hyvin myös iltapalalle tai ennen päiväunia, sillä se parantaa unta.

Pienemmälle vauvalle banaania voi muussata ensin haarukalla ja syöttää sitten lusikalla. Taikka sitten voi raaputtaa lusikalla hedelmän pinnasta. Jokin aika sitten meillä oli tapana nauttia välipalana banaanin kanssa avokadoa. Avokadosta saa myös paljon terveellistä rasvaa, ja näin välipalasta tulee tuhdimpi ja täyttävämpi. Nykyisin olemme välipala-aikaan lähes aina ulkosalla, joten bansku on saanut riittää. Banaani sisältää kasvisten ja hedelmien tavoin runsaasti kaliumia, joka on natriumin vastavaikuttaja elimistössä. Kaliumilla on monia tärkeitä tehtäviä muun muassa hermoston ja lihaksiston toimintaan liittyen. Niinpä valitsen itsekin banaanin urheilun jälkeen. Ainoa miinuspuoli on, että banaani muussaantuu helposti laukussa. Pitäisi olla banaanikotelo! J

Täysjyväriisiä vauvalle ja koko perheelle

Taas meillä syötiin sitä tänään. Nimittäin täysjyväriisiä. Olen syöttänyt sitä lapsillemme säännöllisesti ehkä tärkeimpänä raaka-aineena sen jälkeen kun havaitsin perunan olevan syy poikamme vatsavaivoihin. Kaksosemme olivat tuolloin noin 5kk ikäisiä. Täysjyväriisi sopii lapsillemme täydellisesti, eikä ole milloinkaan aiheuttanut vatsanväänteitä, joita myös bataatti aiheutti alussa. Täysjyväriisi sulaa helposti, sisältää paljon kivennäisaineita, täyttää hyvin ja pitää myös nälän poissa pitkään. Valkoinen riisihän sisältää lähes pelkkää tärkkelystä. Pidän itsekin täysjyväriisistä. Täysjyväriisiaterian jälkeen tunnen itseni energiseksi pitkään vakaan verensokerin takia. Täysjyväriisin glykeeminen indeksi on melko alhainen sen kiinteän rakenteen vuoksi. Kuituakin siinä on kivasti, kun kaikki osat ovat tallella.

Miksi kummassa sitten perunaa suositellaan vauvoille aloitussoseeksi? Perunassa on valtavasti tärkkelystä, ja mikäli haima ei eritä tarpeeksi tärkkelystä pilkkovia entsyymejä, voi seurata ummetusta. Ummetus lienee melko yleinen pikkulapsillakin. Porkkana sen sijaan on loistava. Kun kerroin perunan aiheuttamasta ongelmasta neuvolassa, minua katsottiin vähän ihmetellen. Mitä se vauvan ensi ruoka sitten kohdallanne oikein on, minulta kysyttiin? No jotakin muuta piti keksiä. Alussa käytin riisihiutaleita tuhdittamassa kasvissoseita, mutta vähitellen siirryin aitoon täysjyväriisiin. Jopa isovanhemmat selvästi ihmettelivät, onhan peruna ollut perusruokaa iät ja ajat. Nyttemmin kun lapsemme ovat jo 1v 3kk, meillä syödään myös perunaa. Otin sen uudelleen ruokavalioon, kun vauvat olivat vuoden. Mitään ongelmia ei tullut. Riisiruokia voi tehdä monenlaisia. Tänään laitoin seuraavanlaisen ruoan:

Uunivuokaan kaikki sekaisin

Täysjyvä(pika)riisiä n.3dl

Kesäkurpitsaviipaleita (1 pieni)

Sipulia paloina (3 pientä)

Porkkanoita paloina (3 kpl)

Punaisia linssejä (huuhdeltuina n. 1,5dl)

Vettä sopivasti

Mausteita: kurkumaa, basilikaa, suolaa, keittojuureksia, ripaus sokeria ja kanelia J (olikohan vielä jotakin)

Näitä pidin uunissa 200 asteessa jonkin aikaa, ja kun riisi oli lähes kypsää lisäsin

Lohifilettä

(Voita)

Kookoskermaa vajaan tetran

Takaisin uuniin kunnes lohi on kypsää.

Laitoin lasten ruoan sauvasekoittimella soseeksi, ja hyvällä ruokahalulla vetelivät sitä mahat täyteen. Jälkiruoaksi saivat vielä eilen tekemääni mustikkakiisseliä ja maitoa. Tuosta satsista syödään vielä päivällinenkin.

Mustikkaa mustikkaa

On taas jokasyksyisten marjatouhujen aika. Pakkaset on saatava täyteen mustikoita, vadelmia, mansikoita ja lakkoja. Myös puolukoille vapautuu tilaa myöhemmin. Mustikka on marjoista meillä käytetyin. Laitamme mustikasta smoothien lähen joka aamu. Sitä syövät myös taaperot kaurapuuron kanssa. Myös iltaisin syön kulhollisen marjoja, usein mustikkaa.

Smoothien ohje:
1 banaani
mustikoita, mansikoita
maustamatonta jogurttia
maitoa

Joskus korvaamme maidon kauramaidolla, tai lisäämme joukkoon leseitä. Kaikki aineet blenderiin tai tehosekoittimella sekaisin. Siitä sitten vaan kaurapuuron kanssa vetelemään. Kaurapuuron pieni voisilmä/kookosöljyä sekä itselle että taaperoille.

Kun mustikan soseuttaa se sulaa taaperoillakin paremmin. Kokonaiset mustikat saattavat jäädä purematta ja tulla kokonaisina ulos. Mustikka tekee lapsille hyvää. Se auttaa niin ripuliin kuin ummetukseenkin, ja mm. ehkäisee tulehduksia. Marjat sisältävät paljon vitamiineja ja mineraaleja ja nostavat verensokeria hitaasti, niiden GI on matala. Tämä vaikuttaa siten, ettei verensokeri myöskään laske nopeasti ja aiheuta väsymystä ja uutta nälkää. Marjoja syödäänkin meillä todella runsaasti varsinkin nyt, kun niitä saa tuoreina. Viinimarjojen syöntiä minun oli kuienkin rajoitettava, sillä ne sulavat huonommin.

Pienten kanssa marjametsään lähteminen voi olla melko hankalaa. Varsinkin kun pieniä on kaksi. Lähdimme kuitenkin kokeilemaan, tarkoituksena edes sitten retkeillä, vaikkei marjoja tulisikaan. Yllätys oli suuri, kun taaperot istuivat mättään vieressä tyytyväisinä mustikoita mutustellen ja saatiin kaksi sankoa nopeasti täyteen. Tosin mustikkaa oli sillä paikalla erittäin runsaasti, eikä tarvinnut juurikaan liikkua.

Tänään ajattelin leipoa mustikkapiirakan, sillä pakkanen ei vedä enempää marjoja. Piirakasta tulee gluteeniton, sillä koitan välttää valkoisen vehnäjauhon käyttöä. Myös valkoisen sokerin ajattelin korvata jollakin muulla makeutusaineella. Katsotaan miten käy. Gluteeni saattaa aiheuttaa vatsavaivoja, varsinkin vehnä ei kaikille lapsille sovi. Poikamme itsepintainen taiveihottuma esimerkiksi parani, kun jätin vehnän pois ruokavaliosta. Se on toinen tarina se. Nyt katsomaan MM-yleisurheilua.

Aitoja makuja

Tänään kirjoitan ensimmäistä kertaa elämässäni blogia. Ajatus on pyörinyt mielessäni jo pitkään, mutta väsyttävä arki kahden reilun vuoden ikäisen lapsen kanssa on siirtänyt projektia tuonnemmaksi. Olen ollut kiinnostunut ravinnosta pitkään, aina oman urheilu-uran ajoilta alkaen. Nyt äitinä ravintokysymykset ovat mielessäni joka päivä. Mitä tänään syötäisiin? Haluan tutustuttaa lapsemme aitoihin makuihin, ja vaadin, että he saavat terveellistä ja monipuolista ruokaa kasvunsa tueksi. Ruoka pitää myös olla maukasta ja syöminen tietyllä tavalla rentoa. Huonosti valitut sisällöltään köyhät ruoat kun voivat aiheuttaa esimerkiksi väsymystä tai ylivilkkautta. Lapseni rakastavat tuoreita marjoja ja hedelmiä. Karkeista he eivät tiedä mitään. Kasvatustyö on rankkaa, mutta hiljalleen opiskeluni etenevät. Haluan opiskella ravintoterapeutiksi.