Quinoa tuo vaihtelua arkiruokiin

QUINOAA! Sitä kannattaisi käyttää ruoanlaitossa useammin. Quinoalla (kinoalla) voi korvata riisin, pastan ja perunan. Kotimaisiin viljoihin verrattuna se sisältää enemmän proteiinia ja rasvaa sekä runsaasti vitamiineja, kuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia. Maku on hieman pinaattimainen. Ihan pikkukaupoista ei välttämättä kinoaa löydy, ja hinnaltaan se on esimerkiksi riisiä kalliimpaa. Kesä-elokuun Tervepotilas lehdessä oli kiva resepti ja hyvännäköinen annos, ja sitähän piti kokeilla.

Quinoa-pinaattivuoka

2dl quinoaa

4dl vettä

5dl tuoretta pinaattia (itse käytin pakastepinaattia)

1 valkosipulin kynsi

150g  vahvaa , kypsytettyä juustoa

1dl kermaa

1 kananmuna

pippuria

suolaa

nippu tuoretta basilikaa (käytin kuivattua)

Keitä quinoaa 15 minuuttia. (Huom! Huuhtele ensin). Hienonna pinaatti ja laita uunivuokaan. Lisää juustoraaste, quinoa, kananmuna, kerma ja mausteet. Pinnalle vielä juustoraastetta, jos haluat. Paista uunissa 200 asteessa n. 35min.

Lapsen lounas: Quinoa-pinaattivuokaa, porkkanaraastetta, kylmäpuristettua oliiviöljyä ja tomaatteja (lisäksi maitoa)

Kinoa on helposti sulava, gluteeniton ja maistuu lapsillemmekin hyvin. Tosin kinoan rakenteen vuoksi pienen taaperon voi olla hankala saada ruokaa pysymään lusikassa. Annoin kinoaa lapsillemme jo melko pieninä, kun peruna ei sopinut. Kinoa sopi jo hyvin varhain aivan mainiosti. Kaikki vauvat/lapset ovat kuitenkin yksilöitä! Mikä sopii yhdelle ei välttämättä toiselle sovi. Kinoasta lapsi saa paljon hyvälaatuista proteiinia. Nautimmekin quinoa-pinaattivuokaa lounaaksi ihan sellaisenaan ja maukasta oli. Tosin miehen mielipide oli, että tämä ruoka sopisi hyvin lisäkkeeksi esimerkiksi kalalle. Lihattomuuteenkin tottuu, kun alkaa rohkeasti kokeilla ruoanlaitossa erilaisia kasviksia ja esimerkiksi edullisia linssejä. Niistä saa roppakaupalla esimerkiksi rautaa. Oma suosikkini on linssikeitto, joka ei kuitenkaan kelvannut ainakaan viimeksi lapsillemme. Lihattomina päivinä ruoansulatuselimistö ei joudu yhtä koville, joten mikset pitäisi vaikkapa kerran viikossa kasvisruokapäivän. 

On puolukoiden aika!

Ihanaa, ämpärillinen puolukkaa odotti terassin pöydällä. Kiisseli valmistui vielä samana iltana, kun mieheni oli tuonut sangollisen punaista herkkua mukanaan. Kumma juttu, ettei tämä kirpeä marja pelästyttänyt lapsiakaan maullaan. Marjat maistuivat ihan sellaisenaan ämpäristä popsittuna. Kiisselin tein ihan perinteisesti perunajauhoja käyttäen. Maissijauhoillakin kiisseli onnistuu, ja ne sopivat, mikäli peruna ei jostain syystä passaa.

Marjojen napsiminen omin kätösin on taaperoiden mielipuuhaa

Puolukka on mainio marja, kun se säilyy viileässä ihan ilman säilöntäaineita. Kemi-Tornio lehdessä kirjoitettiin säilyvyyden perustuvan puolukan sitruuna- ja bentsoehappoihin. Paitsi se, että puolukkaa voi ottaa lääkkeeksi virtsatieongelmissa, se edistää vatsan, sapen ja maksan toimintaa. Tuo bakteerien tappaminen perustuu siihen, että puolukka estää bakteerien kiinnittymisen suolen seinämään ja bakteerit pääsevät huuhtoutumaan virtsan mukana pois!! Huh! Onpahan tehokasta lääkettä! Puolukka myös vähentää vatsan käymisprosesseja, joten siitä voi olla apua suoliston bakteerikannan häiriötiloissa. Puolukassa on kitiinihappoa, joka aiheuttaa virtsan happopitoisuuden nousun, ja happopitoinen virtsa on antibiootti, joka tuhoaa bakteerit. Joka päivä ei puolukkaa (eikä karpaloa) kuitenkaan kannata nauttia, sillä se happamoittaa elimistöä. Kaikki muut marjat sen sijaan ovat emäksisiä.

Puolukkakiisseli:

Vettä

Puolukoita

Sokeria/makeutusainetta (esim. steviaa)

Perunajauhoja

Kiehauta puolukat. Ota pois liedeltä ja siivilöi. Painele lusikalla, jotta saadaan mahdollisimman paljon marjaa mukaan. Makeuta neste. Sekoita perunajauhoja tilkkaan vettä ja lisää nauhana puolukkanesteeseen. Takaisin levylle, hämmennä, odota kunnes pulpahtaaa.

Mielestäni puolukan ongelma on se, että sen happamuus saa meidät lisäämään joukkoon todella runsaasti sokeria. Siksi itse korvasin osan sokerista stevialla. Mitähän muita puolukkaherkkuja sitä keksisi.

Pakuria ja muuta lähiruokaa

Jesh viimeinkin, odottamani ruokamessut!! ”Terveysintoilija” on innoissaan, kun ympärillä on paljon tuoretta lähiruokaa. Otimme lapset mukaan ja suuntasimme Keminmaahan paikallisia herkkuja ostelemaan. Lapsillekin oli jotakin ylivetoa, nimittäin pomppulinna!!

Ruokamessuilta jäi taasen käteen iso tukku tuotteita, ja enemmänkin olisi voinut ostaa. Pussiin kertyi muun muassa omppuja, karjalanpiirakoita, karitsan jauhelihaa sekä PAKURIKÄÄPÄÄ rouheena. Suklaakonvehteja olisin varmasti ostanut, jos niitä olisi saanut tummina.  

Pakurista olen kuullut ja lukenut, mutta koskaan en ole sitä maistanut. Juttelin sitä myyneen yrittäjän kanssa pitkään ja lopulta valitsin vuoden 2013 rohdoskasvin reppuuni. Pakurista voisi valmistaa teetä, ja sitä voisi antaa tenavillekin. Kokeilemisen arvoista siis. Myyjä kertoi antaneensa pakuriteetä (”lastenkahvia”) omalle kuopukselleen 6kk iästä alkaen tuttipullosta J Pakurista ei ole haittaa suurinakaan annoksina ja se tasapainottaa kehon toimintaa.

Keitin teen pakkauksen ohjeen mukaan. 5 litran kattilallinen vettä ja sekaan ruokalusikallinen rouhetta. Keitin miedolla lämmöllä reilut 3 tuntia. Valmista!! Todella helppoa siis. Myyjä itse kertoi jättävänsä keitoksen hautumaan yön ajaksi.

No meillähän on nyt sitten juotu pakuriteetä joka päivä. Olen tuputtanut sitä lapsille, miehelle ja äidillekin. Väri hämää, sillä maku on hyvin mieto. Lapset joivat sitä ihan mielellään. Nyt jäädään sitten odottelemaan terveysvaikutuksia. Myyjän 2v lapsi ei ollut vielä koskaan ollut kipeä. Liekö pakurilla osuutta siihen? Pakuri muun muassa vaikuttaa edullisesti joidenkin syöpätyyppien hoidossa, laskee kolesterolia, parantaa ruoansulatusta, on erittäin voimakkaasti antioksidatiivinen sekä sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja, vitamiineja ja kivennäisiä. Antioksidatiivisuudesta kertova ORAC-arvo on pakurikäävällä n. 52500. kun esimerkiksi mustikalla se on noin 4700, omenalla 2600. Muita terveysvaikutuksia on lukuisia.

Teetä tulee nauttia 2-4dl päivässä. Tosin rouheita voi käyttää sellaisenaankin esimerkiksi lisäämällä kahvinpurujen joukkoon. Pakurikääpäähän on metsät pullollaan, mutta kerääminen vaatii metsänomistajan luvan. 73 gramman pussi maksoi messuilla 20 euroa. 

Pakuriteetä suositellaan nautittavaksi 2-4 dl päivässä.

100% ARCTIC CHAGA Pakurikääpärouhe

Iltapuuron sijaan lapset saivat tuoreita karjalanpiirakoita, omenoita, jogurttia ja banaania sekä pakuriteetä.

Vehnänorasmehusta terveyttä

Päätin kokeilla idättää vehnänjyviä oraiksi asti. Olen lukenut että vehnänorailla on monia terveysvaikutuksia, ja niistä valmistettu vehnänorasmehu muun muassa puhdistaa elimistöä myrkyistä, ja on oikeaa nuorennuslääkettä kaikkine hyvine ominaisuuksineen. Orasmehua voi valmistaa orasmyllyn avulla, ja tällöin mehu on laadukkainta. Ajattelin kuitenkin kokeilla ihan perus sauvasekoittimella, sillä sellainen löytyy kotoa lähes jokaisesta lapsiperheestäkin. Savuvasekoittimen ongelma on lähinnä se, että liian suuret kierrokset johtaa hapettumiseen.

Vehnänjyviksi valitsin Riihikosken myllyn luomulaatuisia idätykseen tarkoitettuja jyviä. Liotin jyviä noin vuorokauden, huuhtelin ja laitoin kannuun, jonka päälle sideharsoa kuminauhalla kiinni. Kannun sijoitin sitten tiskikaappiin 45 asteen kulmaan alassuin, kuten idätysohjeissa kerrotaan. Jyvät itivät tosi nopeasti, ja oraiden kasvatus voisi alkaa. Ladoin itäneet jyvät siivilään ja jätin vielä pimeään itämään, kunnes iduista oli muodostunut pysyvä kakku. Kakun sijoitin valoon, kastelin ja jäin odottamaan oraita. Niitähän ilmestyi vuorokaudessa. Ilmeisesti jyväkakku oli kuitenkin niin tiivis, että melko pian se alkoi homehtua. Liian märkä se ei ollut. Home ei kuitenkaan pilaa oraita, mutta ne eivät päässeet kunnolla kasvamaan. Yritin vielä pelastaa viljelmän laittamalla sen multaan, tuloksetta. Koko helahoito lähti kompostiin. Yritys 2. Tein alun täsmälleen samalla tavalla, paitsi että jyviä otin puolet vähemmän, ja levitin itäneet jyvät multaan. Mullan päällä ne itivätkin oikein reippaasti ja satoa saatiin jo parin päivän päästä. Samasta satsista laitoin myös osan kasvamaan ilman multaa kuten edellä, mutta todella huonosti itivät taas.

Vasemmalla mullan päälle asetetut, oikealla ilman multaa kasvavat noin pari vuorokauden kuluttua siitä kun olin asettanut ne kasvamaan.

Mullan päällä kasvavat vehnän oraat noin 5 vuorokauden kuluttua. Ilman multaa kasvatetut oraat eivät olleet kasvaneet juuri edellisestä kuvasta enempää.

Tavoitteena oli oppia idättämään ja sitten kasvattamaan oraita. Ja eipä tuo vaikeaa ollut. Oraita voi käyttää hienoksi silputtuna salaateissa, niitä voi pureskella (hampaat toimivat myllynä) ja sylkäistä kuituaineksen pois mutta parhaiten ne tulee käytettyä, kun tekee mehua. Leikkasinkin saksilla oraita kulhoon, lisäsin hieman vettä ja varovasti sauvasekoittimella surruttelin.

Valmista mehua :)

Lapsillekin orasmehusta olisi hyötyä. Se puhdistaa elimistöä raskasmetalleista ja lisää veren kalsium-, rauta-, magnesium-, fosfori-, rikki-, ja kaliumpitoisuuksia. Niin lapselle kuin aikuisellekin käyttö on aloitettava varovaisesti mahdollisten puhdistumisoireiden (päänsärky ym.) minimoimiseksi. Lapsien ylivilkkauteen ja keskittymishäiriöihinkin orasmehusta voi olla apua. Maistelen ensin orasmehua itse, ja ehkäpä tarjoan sitä pikkutilkan sitten myös taaperoillemme.