maanantai 28. lokakuuta 2013

Risottoa Roomasta Pescaraan

Kahden viikon perheloma Italiassa. Ihania kalaruokia, mereneläviä, mozzarellasalaattia, cappuccinoa, viinejä... Eniten jäin kaipaamaan maukkaita risottoja ja juustoja, kuten pecorinoa. Lapset maistoivat lähes kaikkea. Parhaiten heille maistui risotto, tuo vauvasta saakka tuttu raaka-aine, riisi. Yllättävää oli, että myös esimerkiksi oliivit ja simpukat kelpsivat tytölle. Vahvanmakuiset juustot eivät olleet kummankaan lapsen mieleen, eivätkä tortelliinit meinanneet mennä kurkusta alas. Onneksi kaupasta löytyi myös tuttuja tuotteita, kuten bataattia, josta pääsimme itse kokkaamaan. Toisaalta uudet makuelämykset ja kokemukset myös lapsillemme oli minulla mielessä, kun kaupassa ja ravintoloissa oltiin.


Risotto al pesce

Minusta tuli reissun aikana varsinainen merenelävien ystävä. Lähes jokaisena päivänä aterialla oli joko simpukoita, kalaa, rapuja, kalamareja. Varsin usein tilasin annoksen ”Risotto al pesce”, jossa siis saattoi olla vaikka minkälaisia mereneläviä riisin joukossa. Millä kummalla riisiin saadaan niin ihana maku? Ja koostumus, sehän tulee olla al dente, eli riisin sisus vielä hieman raaka.


Kotiin paluun jälkeen lapsille maistui tuttu suomalainen kotiruoka tavallistakin paremmin. Olin tyytyväinen, että voitiin jättää taakse snäkkäily valkoisilla viljatuotteilla, niksuilla ja naksuilla, joita reisulla tuli heille hätäpäissään tarjottua. Reissun aikana heräsi useita kiinnostavia kirjoitusaiheita, joista tulen jatkossa raapustamaan. Mitä Italialaiset lapset syövät aamulla? Kaurahiutaleita myytiin vain 250g pakkauksessa, ja hinta oli muistaakseni lähes viisinkertainen suomen hintoihin nähden. Ei ainakaan kaurapuuroa siis J Tästä ja monesta muusta lisää tulossa. 

Ihanaa cappuccinoa sai joka kuppilasta.


Upeasti tarjoiltua, maultaan kermaista kalamureketta









keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Maa-artisokkakeittoa pöytään

”Et oo vielä mitään noista maa-artisokista keksiny”, mieheni tokaisi eilen illalla. En ole keksiny, sillä tämä raaka-aine on minulle täysin vieras. Kuullut olen, mutten käyttänyt koskaan. Googlettamalla selviää, että maa-artisokka sopii hyvin keittoon, joten tuumasta toimeen.
Luomulaatuisia maa-artisokkia
Mukulat ovat hieman erikoisen muotoisia

Maa-artisokkakeitto

Maa-artisokkia (meillä oli vain 300g pussi, mutta voi käyttää vaikka litran)
4 perunaa
1 sipuli
2 rkl voita
1 litra kasvislientä
2dl kermaa

Kuori ja pilko kasvikset. Kuullota voissa 5min, lisää suola ja kuullota vielä 10 min. Lisää kasvisliemi ja kerma. Anna hautua, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Soseuta ja tarkista maku. Valmista :) Eli todella nopeasti valmistui. Suurin osa ajasta meni muhkuraisten mukuloiden kuorimiseen.
Perunoita, sipulia ja maa-artisokkia voissa kuullottumassa

Valmista keittoa, ja eikun syömään!

Maa-artisokka sisältää 80 % vettä, valkuaista (10–15 %), rasvaa (1 %) ja kuitua (4-6 %) sekä inuliinia. Jos siis keiton jälkeen on vatsavaivoja, siitä voi syyttää juuri inuliinia. Se on kuitua, joka ei pilkkoonnu pienemmiksi sokereiksi ja päätyy bakteerien ravinnoksi suolistoon. Inuliini vaikuttaa edullisesti suoliston bakteerikantaan. Maa-artisokka soveltuu diabeetikoille ja laihduttajille verensokeria tasaavan vaikutuksensa vuoksi. Inuliinia käytetään elintarviketeollisuudessa makeutusaineena, ja sitä esiintyy muissakin kasviksissa kuten sipulissa, parsassa ja banaanissa. Inuliinin vuoksi tämä keitto siis maistuu makeahkolta.

Maa-artisokan kerrotaan vilkastuttavan aineenvaihduntaa, normalisoivan ruokahalua sekä tasapainottavan sokeriaineenvaihduntaa ja jopa vähentävän makeanhimoa.  Se sisältää runsaasti hivenaineita kuten rautaa. Uskallanko antaa sitä lapsille? Lähinnä arveluttaa sen vatsavaivoja aiheuttava vaikutus. Otetaan se riski, ja annetaan taaperoiden maistaa. Lisänä tarjoan heille eilisiä kasvispihvejä, jotka olivat suurta herkkua!

Keitto maistuu todella hyvältä, ja alun ennakkoluulojen jälkeen myös 1v 5kk ikäiset kaksosemme söivät lautaset tyhjiksi. Maku on makeahko, niin kuin luvattiin. Päälle olisi sopinut mainiosti kylmäsavupororouhe, mutta koska sitä ei kaapista löytynyt, paahdoin pinnalle auringonkukansiemeniä. Ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan. 300 g pussi oli maksanut vain noin 1,50e.