lauantai 28. joulukuuta 2013

Viisaasti suolaa

Joulu alkaa olla takanapäin. Moni lapsikin pääsi ehkä maistamaan kinkkua ja laatikoita, ja sai uusia makuelämyksiä. Mikäs sen mahtavampaa! Suolainen ja runsasrasvainen ruoka on kuitenkin juhlapyhien jälkeen hyvä vaihtaa takaisin normaaliin vähäsuolaiseen ruokaan varsinkin lasten kohdalla.
Suomessa vallitseva suositus on, ettei alle 1-vuotiaalle anneta lainkaan suolaisia ruokia tai mausteita. Munuaiset eivät pienimmillä lapsilla toimi kunnolla poistaakseen ylimääräisen suolan elimistöstä. Yli yksivuotiailla vallitseva suositus on alle 3 g suolaa eli natriumkloridia päivässä, aikuisilla 5 grammaa. Pelkästään maito- ja lihatuotteiden mukana aikuinen saa vähimmäistarpeen verran (1,3g) suolaa päivässä. Pikkulasten ruokavalion tulisi siis olla vähäsuolainen, joten valmisruokien säännöllinen käyttäminen ei liene järkevää.
Käsittelemätöntä merisuolaa saa luontaistuotekaupoista sekä joistakin marketeista.

Suola kannattaa valita huolella. Käytämme kotona luontaistuotekaupasta saatavaa täysin raffinoimatonta merisuolaa, joka ei sisällä esimerkiksi paakkuuntumisenestoainetta. Se on väriltään harmaata ja ostettaessa hieman kosteaa. Tavallinen ruokasuola sisältää vain natriumkloridia, joka liitetään moniin terveysongelmiin (esim. korkea verenpaine), mutta puhdistamattomasta merisuolasta saa lisäksi hyödyllisiä mineraaleja täysin luonnollisessa muodossa. Koko perheen ruoka valmistetaan vähäsuolaisena, ja aikuiset voivat lisätä suolaa omalle lautaselleen. Ruoan päälle laitettaessa suola maistuukin voimakkaammalta.

Merisuolan ohella käytämme ruususuolaa ja Herbamare yrttimerisuolaa. Ruususuolan ongelma on lähinnä se, ettei se sisällä lainkaan jodia. Mikäli kärsii korkeasta verenpaineesta, merisuola on erityisen hyväksi sen sisältämän magnesiumin ja kaliumin vuoksi.  Merisuolatun veden nauttiminen tasaa sekä korkeaa että matalaa verenpainetta.
Ruususuolaa ja Herbamarea löytyy useimmista marketeista.


Jouluna meidän taaperot maistelivat muiden ruokien ohella myös suolaista kalaa. Havaitsin, ettei tämä tehnyt heidän oloaan hyväksi, ja niinpä laitoin heille joulun jälkeen ihan suolatonta ruokaa. Silmiini osui eräs artikkeli, jossa kerrottiin suomalaisäitien huolehtivan pikkuvauvojen suolattomasta ruokailusta hyvin. Kuitenkin taaperoiden ravitsemuksen kerrottiin ”retkahtavan”. Taaperoille aletaan ehkä syöttää valmisruokia kuten nakkeja, joissa on usein liikaa suolaa ja esim. huonolaatuista rasvaa. Halvallakin saa hyvää kotiruokaa. Tästä täytyykin kirjoittaa ihan oma juttunsa. J

lauantai 14. joulukuuta 2013

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen täysjyväriisipuuroa!

Joulu tulee! Eletään riisipuurojen kulta-aikaa! Riisipuuro on useimpien lastenkin herkkua. Sitä tarjoiltiin 90-luvulla koulussakin lounaalla. Valkoiseen riisiin keitetyllä puurolla ei tosin oikein jaksanut. Valkoinen riisi ei sisällä juuri lainkaan kuitua tai esim. kivennäisaineita ja annos on melko yksipuolinen. Se ei siis mielestäni pärjää kaurapuurolle. Lisäksi valkoisen riisin glykeeminen indeksi (GI) on korkea. Mutta jos puuro on tehty täysjyväriisistä, ja tarjoillaan voisilmän kanssa, annoksen GI on matalampi.

Riisiä terveellisempään puuroon.

GI kertoo hiilihydraattien imeytymisnopeudesta. Mitä korkeampi GI, sen nopeammin verensokeri kohoaa ja toisaalta myös laskee alas. Glykeemisessä kuormassa otetaan huomioon myös annoksen hiilihydraattimäärä. Suurempi annos puuroa nostaa verensokeria voimakkaammin. Annoksen kuitupitoisuus, proteiinipitoisuus ja rasvapitoisuus alentavat niiden glykeemistä indeksiä ja kuormaa. Myös käsittely (keittäminen, muusaaminen jne.) vaikuttaa imeytymisnopeuteen. Perunamuusilla on esimerkiksi korkeampi GI kuin keitetyillä perunoilla. Nopeasti kohoava verensokeri vaatii runsaasti insuliinia, ja seurauksena on usein se, että verensokeri myös putoaa nopeasti alas. Tästä verensokeritason heilahtelusta seuraa lukuisia ongelmia väsymyksestä, ylipainosta ja nälästä aina mielialavaihteluihin saakka. Matalan glykeemisen indeksin tuotteet ovat kuitupitoisia, ravintorikkaampia ja näin ollen parempi valinta.

On tärkeää valita lautaselle kohtuullinen määrä täysiarvoisia (täysjyvä) hiilihydraatteja. Aterian kokonaishiilihydraattimäärä pitää olla kulutukseen nähden oikea, vaikka hiilihydraatit olisivat terveellisistä lähteistä. Tähän kiinnitän itse huomiota, mutta lasten kohdalla en ole kovin tarkka. Lapsen masussa kun on vain rajallinen määrä tilaa. Aikuiset elävät eri tavalla, ja energiankulutuksissa voi olla suuriakin vaihteluita. Lapsetkin ovat erilaisia. Jotkut liikkuvat koko ajan, toiset ovat rauhallisempia. Talviulkoilupäivän jälkeen hiilihydraatit, myös nopeammat, tulevat tarpeeseen. Lämmöntuottokin vaatii hiilihydraatteja. Mutta tietokoneella pelailupäivän osalta tilanne on toinen. Kun energiavarastot ovat täynnä, sokeri ja valkovilja ovat erityisen haitallista.

Lapset tarvitsevat hiilihydraatteja, mutteivät puhdasta sokeria. Silti monet äidit juottavat kaupoissa korkean GI:n pillimehuja. Apu on melko lyhytaikainen. (Kitisevän lapsen tyynnyttäminen ei ole aina kivaa, tiedän!) Sokeri lisää tutkitusti ylivilkkautta. En itse juurikaan tuijota glykeemisiin indekseihin ruoanlaitossa, vaan valitsen hyviä tuotteita. Lapsi saa syödä niin paljon kuin jaksaa, kunhan syö järkevästi. Herkkuja annan harvemmin, koska näen miten nopeasti niitä aletaan vaatia, kun lapsi niihin tottuu. Herkut annetaan aina ruoan jälkeen, jos annetaan. Valkoviljan ja sokerin syönnin seurauksena mahdollisesti kehittyvä ”lapsenpyöreys” ei ole hyväksi. Pullea lapsi on kömpelö, ja kehittyy hitaammin. Lihavan lapsen umpieritysrauhaset joutuvat liian koville vääränlaisen ruokavalion seurauksena, ja tämä yhdessä vääränlaisten opittujen tottumusten kanssa voivat aiheuttaa ongelmia vielä aikuisena.

Jouluna syötävää riittää yllin kyllin. Liiallinen syöminen johtaa väistämättä väsähtäneeseen olotilaan. Mutta jos haluaa välttää ylenpalttisen väsymyksen ja joulukiukun niin syödään hiilihydraatteja järkevästi myös jouluna. Kaloreita tulee joulupöydästä helposti yli kulutuksen, mutta reipas ulkoilu vaikka mäkeä laskien vähentää ruokailun jälkeistä ähkyn tunnetta. Eli liikkumaan yhdessä koko perhe!!! Lihakset kuluttavat hiilihydraatteja liikunnan aikana, jolloin niitä voi nauttiakin vapaammin.

Valitsen aina täysjyvää ja valkoiset viljat, ja siksi myöskään valkoinen riisi ei kuulu ruokavalioomme säännöllisesti. Iloisena löysin nettikaupasta täysjyväriisiä riisipuuroon. Valitettavasti tuota riisiä ei marketeista taida löytyä.

Hieman parempi joulupuuro

2 dl täysjyväriisiä (Riisi täysjyväpuuroon)
1 litra luomumaitoa tai esim. mantelimaitoa
aitoa merisuolaa
(luomu)voita
Täysjyväriisipuuro on täyteläistä ja väriltään hieman ruskeampaa. . 

Riisipussin kyljessä kehotettiin tekemään puuro liedellä. Minulla ei ollut aikaa seisoa vieressä hämmentelemässä, joten laitoin puuron uuniin.

175 astetta n. 2 tuntia ja muutaman kerran kävin sekoittamassa.

Puuron kaveriksi tein ihan perinteisen luumukiisselin, jonka makeutin terveellisemmin kookossokerilla sekä stevialla. Tämä täysjyväriisipuuro on hieman enemmän ”pureskeltavaa” mutta kyllähän maistui meidän tenaville.

Lämmintä joulun odotusta Blogin lukijoille!

Huom! Omia kokemuksia voi kirjoitella kommentteihin nyt myös anonyymisti! 

maanantai 9. joulukuuta 2013

Xylitolipastillit syynissä

Xylitolipurkkaa tai -pastilleja joka ateria päätteeksi. Näinhän meitä on ohjeistettu pienestä pitäen. Xylitolipurukumin ja -pastillien tarkoitus on tappaa haitallisia bakteereja suusta ja lisääntynyt sylki vähän kuin huuhtoo hampaita. Parasta olisi valita 100 % xylitolilla makeutettu tuote.

Meidän perheessä aloitettiin xylitolipastillit, kun vauvat oli vuoden iässä ja  ensimmäisenä annettiin Herra Hakkarainen –pastilleita. Ne on helposti suussa liukenevia ja niitä voi näppärästi jakaa pienemmiksikin osiksi. Sittemmin ollaan ostettu muitakin merkkejä esim. Moomin-pastilleja ja Fazerin xylimaxia. Kaikki ovat 100 % xylitolilla makeutettuja. Tuossa ihottumaruljanssin aikana tuli tarkasteltua pastillien ainesosaluetteloa kriittisemmällä silmällä. Tarkastin kirjasta kaikki niissä käytetyt lisäaineet ihan vain varmuuden vuoksi. Tässä tarkastelujen tulosta:

Hakkarainen pastillien sisältö
makeutusainetta (xylitolia 95 %)
Hyytelöimisainetta (arabikumia)
liivatetta
luontaisia aromeja

Moomin Metsämansikka ja persikkavadelma -pastillien sisältö
Makeutusaine xylitoli (93 %)
sakeuttamisaine E414 (arabikumi)
pintakäsittelyaineet E470b, E903, E901, E904
kiinteyttämisaine E466
aromit
vadelmatäysmehutiiviste
värit E160a, E120 (punainen väriaine E120 voi aiheuttaa allergisia reaktioita)

Xylimax-pastillit, Villi vadelma
makeutusaine (xylitoli 93 %)
pintakäsittelyaineet E470a, E903
kiinteyttämisaine E466
sakeuttamisaine E414
vadelmajauhe
luontaiset aromit

Syyniin joutuneet xylitolipastillit

Pastilleissa käytetään pääasiassa sellaisia lisäaineita, joilla ei ole tunnettuja terveyshaittavaikutuksia. Moomin-pastilleissa lisäaineita oli eniten. Lisäaineopasta tutkiessani Moomin-pastilleissa käytetylle E120 punaiselle väriaineelle löytyi maininta, että voi aiheuttaa allergisia reaktioita. Sakeuttamisaineena käytetylle arabikumille (E414) löytyi niin ikään huomautus, että voi allergisoida henkilöitä, jotka saavat oireita maapähkinöistä, pavuista tai herneistä. Arabikumia on käytetty jokaisessa kolmessa esimerkkipastillissa. Arabikumi on palkokasveihin kuuluvan Acacia senegal –puun kuivattua maitiaisnestettä. Käytetyillä pintakäsittelyaineilla ei sen sijaan näyttänyt olevan tunnettuja haittavaikutuksia. Niiden valmistustavat sen sijaan huvittivat. Esim. E904 lisäaine Sellakka on Intialaisen lakkakilpikirvan eritettä :D Olisi mielenkiintoista jatkaa lisäainetutkiskelua karkkien maailmassa. 

Moomin pastillit ovat pinnaltaan kovia, ja niissä onkin käytettyä useita pintakäsittelyaineita. Ne eivät mielestäni sovellu yhtä hyvin pikkuisille taaperoille, sillä ne voivat helpommin luiskahtaa kurkkuun. Niin ikään Xylimax- pastillit ovat kovia. Kaikkien pastillien maku miellyttää meidän lapsia. Eipä ole ihme! Maistuuhan ne aikuisenkin suussa ihan kivalta. Xylitolia myydään muuten myös sellaisenaan purkissa, joskin itsellä tuo aine on jäänyt toistaiseksi käyttämättä.  
100 % xylitolia saa kaupoista. 

torstai 5. joulukuuta 2013

Kun iho oireilee

Tässä muutama päivä sitten molempien taaperoidemme polvitaipeet leiskahtivat ihottumalle. Ruokavalio joutui heti syyniin. Mitä olemme tänään syöneet, entä eilen tai sitä edellisenä päivänä. Onko annettu maistaa jotakin uutta ruokaa tai onko käytetty jotakin uutta maustetta. Syy löytyi lopulta paahdetuista auringonkukansiemenistä, joiden joukossa oli ollut pähkinää. Ihottumien vuoksi lapsi saattaa olla itkuinen, muuten ärtyisä tai esim. nukkua huonommin.

Sekä sisäinen että ulkoinen hoito on ihottumissa tärkeää. Päätin antaa lapsille muutaman päivän ajan vain vauvasta alkaen soveltuviksi todettuja ruokia. Palasin siis juurille ruokailussa: täysjyväriisiä, porkkanaa, kauraa, avokadoa, banaania, marjoja, vähän kalaa/lihaa, kylmäpuristettuja öljyjä… kunnes iho alkaa rauhoittua. Soseutetusta ruoasta oireita voi tulla vähemmän. Maidon sijaan juodaan piimää ja rahkakin lienee ihottumissa hyväksi. Jos lapsella on maitorupea, tällöin manteli- tai esim. soijamaito on tavallista maitoa parempi valinta. Kananmuna, ja munaruoat yleensä ja juusto on myös hyvä jättää vähemmälle. Yleisesti kaikki valkovilja pois ja tilalle otetaan mieluiten gluteenitonta täysjyväviljaa, samoin sokeri ja suolakin minimiin. Muutoin lienee aika yksilöllistä, mitä ruokia voi syödä. Kun lapset olivat vauvoja, tein puuroa mm. täysjyväriisijauhoista, sillä useat lasten valmispuurot sisältävät valkoisia vehnäjauhoja!


Ihot parantuivat melko hyvin, vaikka välillä tulikin takapakkia. Reilu puolitoistavuotias osaa jo raapia ihoaan, mikä tietenkin pahentaa tilannetta. Luin että ulkoisena hoitona voisi kokeilla Molkosania (vedellä laimennettuna). Tätä täytyy vielä kokeilla. Lanoliinivoiteesta saimme myös apua. Lanoliinia sisältää esim. Purelan-voide tai Vogelin Bioforce. Myös aikuisen iho reagoi ruokiin. Moni ei vain välitä siitä tai usko siihen. Joskus kuulee sanottavan, että on ihan sama, mitä syö… Jos esimerkiksi kantapäät ovat kovat koppuvat ja naama aikuisenakin näppyläinen, ruokavaliohoito on paikallaan. Sisäinen ihonhoito on mielestäni ulkoista tärkeämpää.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Vaivaako lasta ummetus? Onko ruokavalio liian tärkkelyspitoinen?

Juhlakausi lähestyy ja joka paikka on täynnä valkoisesta viljasta tehtyjä herkkuja. Niin aikuisilla kuin lapsillakin syömistottumusten muuttaminen muuttaa myös vatsan toimintaa. Liiallinen tai väärien ja sopimattomien ruokien syöminen aiheuttaa ongelmia. Yksilöllisesti toki. Moni lapsikin kärsii ummetuksesta. Ja joskus aivan pienimmilläkin on vatsa kovalla, ja se ilmenee esim. itkuisuutena. Monet hoksaavat antaa lapselle tällöin luumua mutta myös ”ummetusruokien” karsiminen on tärkeää.

Gluteiinipitoisten tuotteiden kuten leipien ja pastan vähentäminen on nostanut suosiotaan. Yhä useammat ovat havainneet voivansa paremmin, kun eivät syö niin paljoa leipää. Olo kohenee ja ikävät vatsavaivat saattavat helpottaa. Jos kärsii ummetuksesta, tärkkelysruokien vähentäminen voi auttaa. On jätettävä ruokavaliosta pois ummetusta lisäävät ruoka-aineet, joista pahimpina ehkä perunan tärkkelys. Aikaisemmin kerroin siitä, kuinka peruna oli pahin yksittäinen ruoka-aine poikamme vatsavaivojen taustalla. Juuri siitä syystä, ettei sen sisältämän tärkkelyksen hajottaminen vielä onnistunut kunnollisesti. Perunan ohella viljan, varsinkin valkoisen viljan, tärkkelys voi hidastaa vatsan toimintaa. Täysjyväviljan, esim. täysjyväriisin leseet sen sijaan kumoavat sen ummettavan vaikutuksen ja siihen voi jauhaa joukkoon vielä hitusen pellavansiemeniä vaikutusta tehostamaan. Täysjyväriisi on loistavaa ravinteikasta ruokaa lapsille (ja aikuisillekin). Tärkkelystäkin voi toki syödä, muttei paljoa kerralla.

Joulu tulossa. Joka paikassa on tärkkelystä. On pullaa, torttuja, pipareita, kakkuja ja perunalaatikkoa jne. Ja kaikkeahan pitää syödä tai ainakin maistaa. Ja lapset kinuavat kaikkea sitä samaa, mitä itsekin syömme. Ei pidä maistaa kaikkea, eikä kannatakaan. Jos kroppa voi sen jälkeen huonosti, tai lapsi itkee vatsavaivoja, se tuskin kannattaa. Vehnä itsessään allergisoi osaa vauvoista/lapsista. Kohtuullisuuden säilyttäminen on hyväksi myös jouluna, jolloin on kiva hieman löysätä tiukoista syömisrutiineista. Raskasta ruokailua on hyvä kompensoida ottamalla lautaselle myös kasviksia ja syömällä välipalalla hedelmiä sekä huolehtimalla riittävästä veden juonnista. Saksanpähkinä sekä jauhetut pellavansiemenet auttavat vatsan toimintaan, joskin pähkinät eivät usein sovi lapsille. Maito, juusto ja kananmuna on jätettävä vähemmälle.

Annan lapsillemme melko vähän leipää, mutta valitsen laadukasta. Esim. useimmat näkkileivät ovat ihan ok. Alusta alkaen olen totuttanut heidät riisikakkuihin. Valitsen aina täysjyväriisistä valmistettuja, ja niitä syön itsekin joka päivä. Leivonnassa käytän useimmiten gluteenittomia jauhoja ja kauraa.

Joulun kunniaksi leivoin pipareita. Oli tarkoitus ottaa 1v7kk taaperot mukaan leivontaan, mutta gluteeniton taikina oli sen verran haurasta, ettei siitä olisi tullut kuin sotkua. Leivoin ja paistelin itse. Näitä pipareita tarjosin lapsillekin hyvillä mielin ja taisi maistuakin. Miehen komentti tosin oli, etteivät ne maistuneet oikeilta pipareilta :)
Leipominen ilman vehnäjauhoja vaatii totuttelua


Gluteenittomat piparkakut


125 g voita
1 1/4 dl kookossokeria
3/4 dl lucuma-jauhetta sekä hieman siirappia
n. 3 tl piparkakkumaustetta
n. 1 1/2 tl pomeranssinkuorta
1/2 tl suolaa

Kaikki aineet kattilaan sulamaan. Annetaan jäähtyä ja sitten lisätään
1 muna
3 dl gluteenitonta jauhoseosta

2,5 dl täysjyväriisijauhoja
1 tl soodaa.


Taikina jääkaappiin viilenemään ennen leipomista. Paistetaan 200 asteessa keskitasolla 6-7 min.