Ruokaelämyksiä: sushia ja hummeria

Muuttopuuhien keskellä pyhitimme lauantai-illan levolle ja voimaantumiselle. Nautimme hummeria ja sushia. Lapset söivät sushia toista tai kolmatta kertaa elämässään. Hummerin valmistaminen oli uutta meille kaikille. Lihaa elukassa oli yllättäen todella paljon, ja maku oli hyvin samanlainen, kuin scampien, joita laitoimme sushien sisään. Hummerin syömiseen tarvittiin järeämpiä työkaluja. Lapset katselivat sushien valmistusta kiinnostuneina ja napsivat suuhunsa täytteitä jo etukäteen. Myös hummerissa riitti ihmeteltävää.

Onpa isot sakset

Sushissa käytettävä valkoinen riisi ei ravitsemuksellisesti ole paras valinta. Kuitenkin silloin tällöin käytettynä en näe siinä mitään ongelmaa. Sama tietenkin koskee kaikkia erikoisruokia/juhlaruokia ylipäänsä. Normaalisti käytän ruoanlaitossa aina kuitupitoista täysjyvää. Muutoinhan sushiateria on melko täysipainoinen. Lapset jaksoivat syödä 5-6 makirullaa kumpainenkin.

Sushin täytteenä  avokadoa, kylmäsavulohta, scampeja, kurkkua ja porkkanaa

Kalaahan tulisi nauttia vähintään kaksi kertaa viikossa kalalaeja vaihdellen. Monien terveysvaikutusten lisäksi kala on hyvä juttu siinäkin mielessä, että se korvaa usein punaisen lihan ruokapöydässä. Punaista lihaa ei suositella käytettävän 500g enempää viikossa. Joissakin tapauksissa sekin voi olla liikaa. Annan lapsille laadukasta kalaöljyvalmistetta kalattomina päivinä. 

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen täysjyväriisipuuroa!

Joulu tulee! Eletään riisipuurojen kulta-aikaa! Riisipuuro on useimpien lastenkin herkkua. Sitä tarjoiltiin 90-luvulla koulussakin lounaalla. Valkoiseen riisiin keitetyllä puurolla ei tosin oikein jaksanut. Valkoinen riisi ei sisällä juuri lainkaan kuitua tai esim. kivennäisaineita ja annos on melko yksipuolinen. Se ei siis mielestäni pärjää kaurapuurolle. Lisäksi valkoisen riisin glykeeminen indeksi (GI) on korkea. Mutta jos puuro on tehty täysjyväriisistä, ja tarjoillaan voisilmän kanssa, annoksen GI on matalampi.

Riisiä terveellisempään puuroon.

GI kertoo hiilihydraattien imeytymisnopeudesta. Mitä korkeampi GI, sen nopeammin verensokeri kohoaa ja toisaalta myös laskee alas. Glykeemisessä kuormassa otetaan huomioon myös annoksen hiilihydraattimäärä. Suurempi annos puuroa nostaa verensokeria voimakkaammin. Annoksen kuitupitoisuus, proteiinipitoisuus ja rasvapitoisuus alentavat niiden glykeemistä indeksiä ja kuormaa. Myös käsittely (keittäminen, muusaaminen jne.) vaikuttaa imeytymisnopeuteen. Perunamuusilla on esimerkiksi korkeampi GI kuin keitetyillä perunoilla. Nopeasti kohoava verensokeri vaatii runsaasti insuliinia, ja seurauksena on usein se, että verensokeri myös putoaa nopeasti alas. Tästä verensokeritason heilahtelusta seuraa lukuisia ongelmia väsymyksestä, ylipainosta ja nälästä aina mielialavaihteluihin saakka. Matalan glykeemisen indeksin tuotteet ovat kuitupitoisia, ravintorikkaampia ja näin ollen parempi valinta.

On tärkeää valita lautaselle kohtuullinen määrä täysiarvoisia (täysjyvä) hiilihydraatteja. Aterian kokonaishiilihydraattimäärä pitää olla kulutukseen nähden oikea, vaikka hiilihydraatit olisivat terveellisistä lähteistä. Tähän kiinnitän itse huomiota, mutta lasten kohdalla en ole kovin tarkka. Lapsen masussa kun on vain rajallinen määrä tilaa. Aikuiset elävät eri tavalla, ja energiankulutuksissa voi olla suuriakin vaihteluita. Lapsetkin ovat erilaisia. Jotkut liikkuvat koko ajan, toiset ovat rauhallisempia. Talviulkoilupäivän jälkeen hiilihydraatit, myös nopeammat, tulevat tarpeeseen. Lämmöntuottokin vaatii hiilihydraatteja. Mutta tietokoneella pelailupäivän osalta tilanne on toinen. Kun energiavarastot ovat täynnä, sokeri ja valkovilja ovat erityisen haitallista.

Lapset tarvitsevat hiilihydraatteja, mutteivät puhdasta sokeria. Silti monet äidit juottavat kaupoissa korkean GI:n pillimehuja. Apu on melko lyhytaikainen. (Kitisevän lapsen tyynnyttäminen ei ole aina kivaa, tiedän!) Sokeri lisää tutkitusti ylivilkkautta. En itse juurikaan tuijota glykeemisiin indekseihin ruoanlaitossa, vaan valitsen hyviä tuotteita. Lapsi saa syödä niin paljon kuin jaksaa, kunhan syö järkevästi. Herkkuja annan harvemmin, koska näen miten nopeasti niitä aletaan vaatia, kun lapsi niihin tottuu. Herkut annetaan aina ruoan jälkeen, jos annetaan. Valkoviljan ja sokerin syönnin seurauksena mahdollisesti kehittyvä ”lapsenpyöreys” ei ole hyväksi. Pullea lapsi on kömpelö, ja kehittyy hitaammin. Lihavan lapsen umpieritysrauhaset joutuvat liian koville vääränlaisen ruokavalion seurauksena, ja tämä yhdessä vääränlaisten opittujen tottumusten kanssa voivat aiheuttaa ongelmia vielä aikuisena.

Jouluna syötävää riittää yllin kyllin. Liiallinen syöminen johtaa väistämättä väsähtäneeseen olotilaan. Mutta jos haluaa välttää ylenpalttisen väsymyksen ja joulukiukun niin syödään hiilihydraatteja järkevästi myös jouluna. Kaloreita tulee joulupöydästä helposti yli kulutuksen, mutta reipas ulkoilu vaikka mäkeä laskien vähentää ruokailun jälkeistä ähkyn tunnetta. Eli liikkumaan yhdessä koko perhe!!! Lihakset kuluttavat hiilihydraatteja liikunnan aikana, jolloin niitä voi nauttiakin vapaammin.

Valitsen aina täysjyvää ja valkoiset viljat, ja siksi myöskään valkoinen riisi ei kuulu ruokavalioomme säännöllisesti. Iloisena löysin nettikaupasta täysjyväriisiä riisipuuroon. Valitettavasti tuota riisiä ei marketeista taida löytyä.

Hieman parempi joulupuuro

2 dl täysjyväriisiä (Riisi täysjyväpuuroon)

1 litra luomumaitoa tai esim. mantelimaitoa

aitoa merisuolaa

(luomu)voita

Täysjyväriisipuuro on täyteläistä ja väriltään hieman ruskeampaa. . 

Riisipussin kyljessä kehotettiin tekemään puuro liedellä. Minulla ei ollut aikaa seisoa vieressä hämmentelemässä, joten laitoin puuron uuniin.

175 astetta n. 2 tuntia ja muutaman kerran kävin sekoittamassa.

Puuron kaveriksi tein ihan perinteisen luumukiisselin, jonka makeutin terveellisemmin kookossokerilla sekä stevialla. Tämä täysjyväriisipuuro on hieman enemmän ”pureskeltavaa” mutta kyllähän maistui meidän tenaville.

Lämmintä joulun odotusta Blogin lukijoille!

Huom! Omia kokemuksia voi kirjoitella kommentteihin nyt myös anonyymisti! 

Täysjyväriisiä vauvalle ja koko perheelle

Taas meillä syötiin sitä tänään. Nimittäin täysjyväriisiä. Olen syöttänyt sitä lapsillemme säännöllisesti ehkä tärkeimpänä raaka-aineena sen jälkeen kun havaitsin perunan olevan syy poikamme vatsavaivoihin. Kaksosemme olivat tuolloin noin 5kk ikäisiä. Täysjyväriisi sopii lapsillemme täydellisesti, eikä ole milloinkaan aiheuttanut vatsanväänteitä, joita myös bataatti aiheutti alussa. Täysjyväriisi sulaa helposti, sisältää paljon kivennäisaineita, täyttää hyvin ja pitää myös nälän poissa pitkään. Valkoinen riisihän sisältää lähes pelkkää tärkkelystä. Pidän itsekin täysjyväriisistä. Täysjyväriisiaterian jälkeen tunnen itseni energiseksi pitkään vakaan verensokerin takia. Täysjyväriisin glykeeminen indeksi on melko alhainen sen kiinteän rakenteen vuoksi. Kuituakin siinä on kivasti, kun kaikki osat ovat tallella.

Miksi kummassa sitten perunaa suositellaan vauvoille aloitussoseeksi? Perunassa on valtavasti tärkkelystä, ja mikäli haima ei eritä tarpeeksi tärkkelystä pilkkovia entsyymejä, voi seurata ummetusta. Ummetus lienee melko yleinen pikkulapsillakin. Porkkana sen sijaan on loistava. Kun kerroin perunan aiheuttamasta ongelmasta neuvolassa, minua katsottiin vähän ihmetellen. Mitä se vauvan ensi ruoka sitten kohdallanne oikein on, minulta kysyttiin? No jotakin muuta piti keksiä. Alussa käytin riisihiutaleita tuhdittamassa kasvissoseita, mutta vähitellen siirryin aitoon täysjyväriisiin. Jopa isovanhemmat selvästi ihmettelivät, onhan peruna ollut perusruokaa iät ja ajat. Nyttemmin kun lapsemme ovat jo 1v 3kk, meillä syödään myös perunaa. Otin sen uudelleen ruokavalioon, kun vauvat olivat vuoden. Mitään ongelmia ei tullut. Riisiruokia voi tehdä monenlaisia. Tänään laitoin seuraavanlaisen ruoan:

Uunivuokaan kaikki sekaisin

Täysjyvä(pika)riisiä n.3dl

Kesäkurpitsaviipaleita (1 pieni)

Sipulia paloina (3 pientä)

Porkkanoita paloina (3 kpl)

Punaisia linssejä (huuhdeltuina n. 1,5dl)

Vettä sopivasti

Mausteita: kurkumaa, basilikaa, suolaa, keittojuureksia, ripaus sokeria ja kanelia J (olikohan vielä jotakin)

Näitä pidin uunissa 200 asteessa jonkin aikaa, ja kun riisi oli lähes kypsää lisäsin

Lohifilettä

(Voita)

Kookoskermaa vajaan tetran

Takaisin uuniin kunnes lohi on kypsää.

Laitoin lasten ruoan sauvasekoittimella soseeksi, ja hyvällä ruokahalulla vetelivät sitä mahat täyteen. Jälkiruoaksi saivat vielä eilen tekemääni mustikkakiisseliä ja maitoa. Tuosta satsista syödään vielä päivällinenkin.