Sokerista fruktoosiin, ojasta allikkoon!

Moni sokeria kartteleva on alkanut etsiä vaihtoehtoa. Erilaisia keinomakeutusaineilla makeutettuja tuotteita on markkinoilla runsaasti. Mehuissa/jogurteissa käytetään muun muassa aspartaamia ja asesulfaami K:ta, sukraloosia, fruktoosia ja steviaa. Makeutusaineet joko eivät sisällä lainkaan energiaa tai sitten ne sisältävät sitä normaalia sokeria vähemmän. Esimerkiksi fruktoosi on itsessään sokeria makeampaa, jolloin sitä tarvitsee käyttää pienempi määrä. Ja stevia taasen on jopa n. 400 kertaa normaalia sokeria makeampaa.

Alhainen GI ei tee fruktoosista terveellistä

Joissakin lasten ruoissa tavallinen sokeri on korvattu hedelmäsokerilla (fruktoosilla). Tällöin tuotteessa on vähemmän energiaa ja sen glykeeminen indeksi saadaan alhaisemmaksi. Ainakin vauvojen hedelmäsoseissa olen huomannut käytettävän fruktoosia, samoin pillimehuissa. Mm. tässä ainesosaluettelossa maininta hedelmäsokeri: http://pilttipiiri.fi/lastenruoka/tuote/aurinkoinen-4-kk-125-g.

Tutkimusten mukaan hedelmäsokeri voi olla jopa tavallista sokeria haitallisempaa aiheuttaen mm. rasvamaksaa. Myös nopeat sokerit ja alkoholi ovat yhteydessä rasvamaksaan. Yhdysvalloissa paljon käytetty hyvin fruktoosipitoinen, halpa makeutusaine High Fructose Corn Syrup on yhteydessä diabetesriskiin. Glukoosi-fruktoosisiirapit on suomessakin yleisesti käytössä mm. karkkien valmistuksessa. Tuossa iltalehden artikkelissa mukavasti tietoa aiheesta: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/07/lisattya-fruktoosia-vaikea-valttaa. Fruktoosilla on siis haittapuolensa.

Hedelmät ja marjat tuovat sopivasti makeutta  lapsen ja aikuisenkin ruokavalioon. Samalla saadaan vitamiineja, kuituja, ym. Esimerkiksi banaani makeuttaa smoothien ja erilaiset kuivahedelmät (liotetut) sopivat kivasti leivontaan. Steviatipat on ainoa, mitä käytän itse silloin tällöin esimerkiksi rahkassa. Aspartaamit ja fruktoosit eivät kuulu meillä ruokavalioon. Mieluummin annan lapsille vaikka pienen määrän vähemmän puhdistettua kookossokeria tai esim. täysruokosokeria, jos on tarpeen. 

Paha paha sokeri

Viikonloppu kului jälleen ruoan parissa. Kirjaimellisesti. Olin opiskelemassa ravintoterapiaopintojani, ja kotiin päästyäni laittelin jo seuraavan päivän eväitä itselleni ja lapsille ruokia. No, onneksi ehdin vielä ulkoillakin pitkien istumista sisältävien päivien päätteeksi ja toisaalta tehdä aamulenkit kukonlaulun aikaan.

Viikonlopun aikana pääaihealueena oli verensokerin tasapainottaminen, kylläisyyden säätely ja kehonkoostumuksen muokkaaminen/laihduttaminen. Äkkiseltään voisi ajatella, että aihepiiri on hyvin tuttu, mutta uusia näkökulmia tuli runsaasti. Esimerkiksi ylipainoisilla henkilöillä päivittäinen energiansaanti voi oikeasti olla jopa alle 1000 kaloria, mikä on todella vähän, mutta paino ei siltikään putoa lukkiutuneen aineenvaihdunnan vuoksi. Ihmisen keho kun on alun alkaen luotu sellaiseksi, että se kestää pitkiäkin jaksoja syömättä. Helposti ajattelemme, että ylipainoisten ongelmat ovat vain luonteen heikkoutta, mutta ei asia läheskään aina ole niin. Onneksi näihinkin ongelmiin löytyy hoitomuotoja.

Paljon kiinnostavaa asiaa liittyi myös sokeriin. Monet lapset oppivat jo varhain sokerin makuun, syöväthän vanhemmatkin makeaa. Lapsi oppii esimerkistä. Kaupoissa on niin paljon houkutuksia, jotka olisi tärkeä oppia tunnistamaan huonoiksi valinnoiksi. Varsinkin pillimehuja ja jogurtteja/vanukkaita näkee usein lapsiperheiden ostoskärryissä. Niiden sokeripitoisuus on usein valtava ja saattaa yllättää vanhemmat. Esimerkiksi 2dl pillimehussa voi sokerinpaloja jopa yli 5 (sokerinpalan koosta riippuen) ja maustetuissa jogurteissa vieläkin enemmän. 

Pillimehua ja vanukasta välipalaksi

Karkit, pullat, keksit ym. kuuluvat samaan sokeriperheeseen. Kun sokeri yhdistetään valkoviljaan, on yhdistelmä erittäin huono. Jos taas pieni määrä makeaa nautitaan aterian jälkeen, verensokerin nousu jää loivemmaksi, sillä proteiinit, rasvat ja kuidut tasaavat tilannetta. Jatkuva sokerin/nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien syöminen aiheuttaa rutkasti ongelmia, jotka eivät liity yksinomaan verensokerin heilahteluihin. Mehun tilalle kannattaa esimerkiksi valita hedelmä/marjoja. Nopeissa tilanteissa minusta lapsilla toimii banaani, mutta tuskin lastakaan kannattaa opettaa naposteluun edes hedelmillä. Säännölliset ruoka-ajat ovat mielestäni tärkeitä. Opetetaan lasta syömään 3 pääateriaa (aamupala, lounas ja päivällinen) sekä kaksi pienenpää ateriaa (välipala ja iltapala). Aterioiden tulee olla täysipainoisia, sisältäen hiilihydraattien lisäksi myös proteiinia ja rasvaa. Kun ne ovat lisäksi laadultaan hyviä, lapsi jaksaa hyvin seuraavaan ateriaan asti. On lisäksi hyvä tiedostaa, ettei lapsella toimi samanlainen kylläisyyssignaali, kun hän syö makeaa. Toisin sanoen lapsi saattaa syödä karkkia, kunnes oksentaa. Tällöin vastuu on aikuisella.

Välipalavinkki: leipäjuustoa (proteiinia ja rasvaa) sekä soseutettuja lakkoja (hiilihydraatteja). Lisähiilihydraateiksi vaikka palanen leipää aktiiviselle tenavalle

Jos on tavoitteena pudottaa painoa, kannattaa muistaa, että kaikenlainen hiilihydraatti muuttuu kropassa lopulta sokeriksi. Myös se täysjyväleipä. Tällöin hiilihydraattien määrää on järkevä tarkkailla. Toki hyvistä hiilihydraattien lähteistä saamme vitamiineja, kivennäisaineita ja kuituja, joita elimistö tarvitsee, mutta käytetään kohtuudella ja kulutuksen mukaan. Kokonaan niitä tuskin kannattaa hylätä ainakaan pitkäksi aikaa. Muutoin aineenvaihduntaa säätelevä kilpirauhanen on ihmeissään ja voi jopa aloittaa lakon, etenkin jos jodin saanti on niukkaa. Painonpudotusongelmista kärsivän lienee viisainta hylätä myös keinotekoiset makeutusaineet.

Sellaisia ajatuksia viikonlopulta. Kävimme läpi myös vastaanottotyöskentelyn käytänteitä. Tarvitsenkin nyt 3 harjoitusasiakasta neuvojatason diplomitöitä varten. Laitan niistä erillisen postauksen. Jos olet kiinnostunut, seuraathan blogia tiiviisti. 

Tässä vielä leipävinkki (vähähiilihydraattinen, gluteeniton, maidoton), jonka eräs kurssilanen kertoi. 

Viikonloppuleipä: (aikuiseen makuun)

2, 5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl manteleita
3, 5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
0,5 dl kurpitsansiemeniä
3 rkl psylliumkuitujauhetta
1 tl merisuolaa
1 rkl hunajaa
3 rkl kookosöljyä
3,5 dl vettä

Sekoitetaan siemenet, mantelit ja kaurahiutaleet, psyllium ja suola. Sulatetaan kookosöljy ja lisätään siihen vesi ja hunaja. Asetetaan pieneen leipävuokaan (tai toiseen puoleen vuokaa, kuten itse tein) Annetaan vetäytyä esim. 2 tuntia jääkaapissa ja paistetaan 175 asteessa 20 minuuttia ja vielä ilman vuokaa n. 30min. Tämä leipä on mielestäni aivan liian "pureskeltavaa" pienelle lapselle, joten en antanut sitä heille. Siementen liotus ja jauhaminen etukäteen voisi tehdä leivästä lapsiystävällisemmän. :) Mutta näin aikuiseen makuun, olipahan hyvää!!

Siemenleipää uunituoreena. Täydellistä sanoisin :)

Alkuperäinen ohje: Viikonloppuleipä

Sama ruoka ei sovi kaikille

Sama ruoka ei sovi kaikille. Ihmiset ovat erilaisia. Eroamme toisistamme esimerkiksi siinä, miten elimistö reagoi erilaisiin ruoka-aineisiin. Se ruoka mikä yhdelle tekee hyvää, voi toiselle olla haitallista. Hyvinä esimerkkeinä mainittakoon kotimaiset viljat ja maitotuotteet. Moni onkin alkanut kokeilemaan erilaisia ruokavalioita ja metsästämään omaansa. Kokeileminen kannattaa! J

Kaurajuoma (ei luomu) ja riisijuoma sisältävät myös kalsiumia, joten niitä voi kokeilla vaihteeksi maidon tilalla ja esimerkiksi smoothien pohjana. Riisimaitoa ei paljoa alle 4-vuotiaalle.

Allergiat ja intoleranssit huomioidaan nykyään joukkoravitsemuksessa hyvin, mutta herkkyyksiä ei niinkään. Jos sinulla ei ole todettu keliakiaa, olettamus helposti on, että kaikki vilja sopii sinulle. Jos maito aiheuttaa ongelmia, mutta allergiaa ei ole, kokeillaan usein vähälaktoosisia tuotteita tai täysin laktoosittomia vaihtoehtoja. Aina sekään ei välttämättä tuo apua. Perimällä on iso vaikutus meidän kroppamme toimintaan. Vatsavaivoista kärsivällä saattaa taustalla voi olla myös jokin sairaus tai elimistön häiriötila. Toisilla taas on isompi taipumus lihomiseen, ja hän joutuu tarkemmin kyttäämään suupalojaan. Alttius sairastumiseenkin vaihtelee.

Kaksosten äitinä vertailen usein sitä, mistä ruoista lapset pitävät, mistä eivät, ja miten jokin ruoka vaikuttaa heidän vatsantoimintaan ja jaksamiseen. Sitä on helppo tarkkailla, kun tietää, mitä he ovat syöneet (ja vielä toistaiseksi saa sen itse päättääkin). Vaikka kaksosemme syövät aina (lähes) samaa ruokaa, toisen vatsa reagoi herkemmin. Hän ei tosin malta pureskella ruokaa kunnollisesti. Myös muut elämäntapatekijät vaikuttavat asiaan, joten ei asia ole niin yksiselitteinen. Omakohtainen kokemus on, että kun lapsen ruokavalio on sopiva, lapsi on tasapainoisempi ja nukkuu paremmin.

Uudet Suomalaiset ravitsemussuositukset ilmestyivät hiljattain tänä keväänä. Ne on ennen kaikkea laadittu koko väestöä ajatellen, ei niinkään yksilöitä tarpeita varten. Niistä voimme hakea vain karkeita suuntaviivoja, sillä esim. yksilöiden energiankulutuksissa, ravintoaineiden tarpeissa ja ruoan hyväksikäytössä voi olla huomattaviakin eroja. Mielestäni oma ruoanjälkeinen olotila kertoo jo aika paljon siitä, miten hyvin ruoka sopii ja onko tullut syötyä sopiva määrä. Parhaimmillaan ruoka lisää vireyttä ja antaa hyvänolon tunteen vatsaan. Olo on kylläinen ja ruoalla jaksaa seuraavat vähintään 3 tuntia ilman väsymystä tai voimakasta verensokerin romahtamisen tunnetta. Varsin usein kuulee ihmisten sanottavan, että ruokailua seuraa kova väsymys, eivätkä silmät tahdo pysyä auki toimistotyössä. Silloin ateriassa lienee parannettavaa. Toisaalta ruoanjälkeiset vatsakivut, ilmavaivat ym. turvotukset eivät nekään ole normaaleja tuntemuksia. Taustalla voi olla monenlaisia ongelmia, jotka tulee selvittää. Siihen on omia menetelmiä, joiden parissa tulen toivottavasti tulevaisuudessa työskentelemään. Omien tuntemusten havainnointi auttaa paljon. Ärsyttäviä/epäsopivia ruoka-aineita kannattaa tietenkin välttää.

Samaa ruokaa syövien kolesteroliarvoissakin voi olla suuria heittoja. Geenit vaikuttavat. Esimerkiksi tietyntyyppinen geeniperimä saattaa altistaa sydän- ja verisuonitaudeille muita enemmän, jos ravinto sisältää paljon tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia. Olen kirjoittanut kookosöljystä blogissani paljon ja kertonut, että käytämme sitä ruoanlaitossa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että vaikka kylmäpuristettu kookosöljy on loistava rasva ja sen on osoitettu laskevan useimpien kolesteroliarvoja, se voi osalla ihmisistä jopa nostaa kolesteroliarvoja muiden kovien rasvojen tapaan. Jälleen kerran, on muistettava yksilöllisyys.

Kasvisten käyttöä painotetaan paljon. Uudessa ruokapyramidissakin kasvikset on laskettu ruokavalion perustaksi, mikä on loistava parannus vanhaan malliin. Osa kasviksista pitäisi lisäksi syödä kypsentämättöminä. Tosin esimerkiksi ärtyvästä suolesta kärsivä saattaa saada monista kasviksista kovia vatsanväänteitä. Tai nk. raakaruoka ei ehkä sovikaan kaikille. Herkkä suolisto hyötyy rauhoittavasta esimerkiksi lämpimiä sosekeittoja sisältävästä ruokavaliosta. Itse en voisi kuvitellakaan kylminä talvipäivinä syöväni kylmää ruokaa, kun muutoinkin olen taipuvainen palelemaan. Lapsille annan runsaasti lämpimiä ruokia enkä kohtuuttomasti esimerkiksi raakoja vihanneksia. Terveellisinä pidetyt pähkinät eivät nekään välttämättä sovi kaikille, vaan saattavat turvottaa vatsaa. Jos niiden liottaminen/idätyskään ei auta, niiden käyttöä lienee viisasta rajoittaa tai luopua niistä kokonaan. Lapsillemme en anna pähkinöitä, mutta siemeniä kyllä silloin tällöin jauhettuna.

Kokeileminen kannattaa! Kyllä! Jos vatsa reagoi turpoamalla, ripuloimalla tai olo on muuten vain kehno, väsyttää, on makeanhimoa ym. oireita, ruokavalion kunnostaminen on tarpeen. Valkoisen vehnän ja sokerin karsiminen jo sekin voi auttaa monella. Terveellinen ja keholle sopiva ruokavalio normalisoi painoa ja voi jopa palauttaa kehoon kadoksissa olleen hyvän olon! Ja kukapa ei haluaisi voida hyvin J

Muuttomatkaeväät pakattu

Huh, huomenna muutetaan. Kahden alle kaksivuotiaan säheltäessä muuttolaatikoiden seassa, pakkaaminen on välillä melkolailla kaaosta. Pakkasin kylmälaukkuun eväät jo tänään, jotta huominen aamu olisi mahdollisimman kiireetön.

Koska ajan yksin lasten istuskellessa/nukkuessa takapenkillä, en voi olla eväiden syöttäjänä kuten tavallisesti. Ajamme Torniosta Espooseen, ja minä toimin lasten kuskina miehen ajaessa muuttokuormaa. Pidämme mahdollisesti yhden välipalatauon, jolloin voin syöttää lapsille jugurttia, banaania ja avokadoa. Riisikakkuja, kaurakeksejä ja pakastekuivattuja marjoja lapset voivat napostella ajon aikana. Myös täysjyväriisimuroja laitoin pieniin rasioihin, joista lienee mukava napsia. Lisäksi otin kaurapillimaidot molemmille. Toivon, että ehdimme päivälliseksi Keski-Suomeen toiseen mummolaan.

Hieman jännittää, miten touhukkaat taaperot jaksavat istua. Penkin selkänojiin kytketyt videonäytöt ovat onneksi toimineet yleensä ihan hyvin viihdyttäjinä. :)

Parsakaalia ja pinaattia Paleokeittiön ohjeella

Kuitu- ja mineraalipitoinen ihana parsakaali taipuu kyllä niin moneksi. Tänään valmistin parsakaalipinaattikeittoa Paleokeittiön (www.paleokeittio.fi) ohjeen mukaan. Sekä parsakaalista että pinaatista saadaan muuten myös kalsiumia. Luomuparsakaalit olivat K-marketissa sopivasti tarjouksessa, ja niitähän piti heti hyödyntää.

Parsakaali-pinaattikeitto

2 parsakaalia (luomu)
125g pinaattia
valkosipulinkynsiä
paistonkestävää öljyä (käytin avokadoöljyä)
merisuolaa
vettä
1 purkki kookoskermaa
mustapippuria

Parsakaalit pestään, paloitellaan ja asetellaan pellille kuorimattomien valkosipulien kanssa. Paahdetaan 200 asteessa 15-20min.

Kevyesti paahdettuja parsakaaleja ja valkosipuleita

Kuoritaan valkosipulit ja laitetaan kiehumaan parsakaalien kanssa. Lisätään pinaatinlehdet ja keitellään kunnes parsakaali on pehmeää ja pinaatti on hajonnut. Soseutetaan sauvasekoittimella ja lisätään kookosmaito ja mausteet.

Ihanan pehmeää keittoa, joka maistui lapsille

Paahtaminen toi keittoon ihana maun. Tätä täytyy tehdä uudelleen!

Pinaatti on maukasta, ja pinaattikeitto onkin monen lapsen herkkuruokaa. Alle 1-vuotiaalle pinaattia ei kuitenkaan suositella, sillä pinaatti on nitraattia keräävä kasvi. Itse tehty pinaattikeitto valmistuu myös näppärästi pakastepinaatista. Kaupan pinaattikeitto kun sisältää pinaatin (n.11 %) lisäksi monesti muun muassa maitojauhetta, vehnäjauhoa ja sokeria. Pakastepinaatista tehtäessä olen korvannut vehnäjauhon täysjyväriisijauholla ja käyttänyt luomumaitoa tai kaurajuomaa.

Siemenpatukoita isälle reissuevääksi

Koska lasten hyvinvointi lähtee hyvinvoivista vanhemmista, on tärkeää, että myös isäntä syö hyvin. Kotona hyvin syöminen on helppoa, mutta reissun päällä tilanne asettaa omat haasteensa. Työn luonteen vuoksi isäntä on paljon ulkosalla retkiolosuhteissa, joissa erilaiset energiapatukat ovat kätevää syötävää osana lounasta. Kaupan valmiit patukat ovat kuitenkin hyvin heikkolaatuisia. Ne sisältävät paljon sokeria, usein myös huonolaatuista rasvaa sekä paljon erilaisia lisäaineita. Luontaistuotekaupoista saa laadukkaitakin patukoita, mutta ne ovat valitettavan kalliita.

Erilaisia retkieväspatukoita on helppo ja nopea tehdä itsekin. Raaka-aineena voi käyttää erilaisia siemeniä, kuivattuja hedelmiä/marjoja ja kookosöljyä.

Tässä netistä löytämäni ja hieman muokkaamani ohje:

Siemenpatukat:

1 dl kuivattuja mustikoita

1 dl sulatettua kookosöljyä

1 dl luomu maapähkinävoita

3 dl siemeniä (auringonkukan-, seesamin- ja kurpitsansiemeniä)

2 rkl raakakaakaojauhetta

1 rkl riisiproteiinijauhetta (voi jättää poiskin)

n. 1 dl vettä (määrä riippuu proteiinijauheen määrästä)

Steviauutetta (tai esim. hunajaa)

Kaikki aineet tehosekoittimeen ja pöyräytetään sekaisin. Levitetään massa vuokaan 2cm kerrokseksi ja laitetaan pakkaseen 30 minuutiksi. Leikataan patukoiksi ja kääräistään leivinpaperiin. Oli kuulemma hyviä. Riisiproteiini tekee patukoihin "vahvan proteiinin maun" :)

Energiapatukasta saa itse tekemällä terveellisemmän ja ravitsevamman

Yksittäispakattuja patukoita on kätevä ottaa mukaan vaikka hiihtoreissulle

HUOM! Lapsille en ole antanut näitä, sillä maapähkinä ja kaakao ovat melko allergisoivia!

Amarantti tutuksi

Ostoskassiini tarttui jokin aika sitten amaranttia luontaistuotekaupasta. Se on hirssin tapaan käytettävä erittäin ravinteikas kasvi. Amarantti on gluteenitonta, helposti sulavaa ja maukastakin, ja näin ollen se soveltuu hyvin myös lapsille. Keittelin sitä lisäkkeeksi kalalle/kanalle. Keittoaika on 30min. Amarantti sisältää runsaasti mm. rautaa, välttämättömiä aminohappoja sekä jopa enemmän kalsiumia kuin maito. Kokeilemisen arvoista siis J

Keitetty amarantti muuttuu puuromaiseksi

 Olen viime aikoina innokkaasti kokeillut erilaisia gluteenittomia viljoja/kasveja ruoanlaitossa. Kiinnostus niitä kohtaan on lisääntynyt koulutuksen myötä. Haluan tutustua uusiin vaihtoehtoihin ja oppia käyttämään niitä. Kotimaisissa täysjyväviljoissa ei toki ole mitään vikaa, mutta varsin usein erilaisissa suolisto-ongelmissa gluteeniviljoja kehotetaan vähentämään. Syy on siinä, että gluteeni ärsyttää monien suolistoa, ja suolisto on sille usein herkkä. Keliakiassahan gluteeni tuhoaa suolinukan ja siitä aiheutuu monenlaisia oireita. Gluteenin sietokyky on hyvin yksilöllistä. Esimerkiksi lapsen herkkää ja helposti ärtyvää/reagoivaa suolistoa en halua hirveästi kuormittaa lisää, vaan mieluummin tarjoan heille hieman lempeämpiä vaihtoehtoja, joita ovat esimerkiksi kinoa, hirssi ja riisi. Näistä olenkin paljon kirjoitellut ja jatkoa seuraa, sillä tänä keväänä minulla on edessä ”Suolistokursseja”. Välillä käy sääliksi isäntää, joka joutuu kuuntelemaan suolistojuttujani päivästä toiseen.

Tänään laittelin aamulla vielä juuressosetta, joka sekin on muuten oikein suolistoystävällistä ruokaa lapsille. Ravinteikas sose kun on "valmiiksi pureskeltu" ja ruoansulatuselimistö selviää vähemmällä.

Taaperon vatsa kiittää juuressoseesta

Syömisongelmat ovat lapsiperheissä tavallisia

Pohjolan Sanomissa julkaistiin tänään artikkeli otsikolla ”Lasten syömisongelmat kuormittavat koko perhettä”. Aihe on sellainen, joka koskettaa monia lapsiperheitä jossakin vaiheessa. Kun lapsi kieltäytyy syömästä, vanhemmat usein turhautuvat ja yrittävät kaikkensa. Syömisongelmien taustalla on usein ongelma lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksessa, artikkelissa kerrotaan. Osalle lapsista voi jäädä syömisongelma, vaikka jokin sitä hankaloittanut sairaus olisikin jo hoidettu. Usein aika kuitenkin korjaa ongelmat.

Syömisongelmissa auttavat esimerkiksi:

·        Säännölliset ruoka-ajat

·        Ruokailun keston rajoittaminen

·        Koko perheen syöminen yhdessä

·        Viihdykkeet pois ruokailun ajaksi

Säännöllisyys ja rutiinit ovat lapsillemme tärkeitä. He saavat 5 ateriaa päivässä, ja vettä aterioiden välillä. Heistä on tullut hieman liiankin omatoimisia. Tiettyinä kellonaikoina he tulevat keittiöön ja kiipeävät tuoleihinsa J Vältän antamasta ruokailujen välillä mitään, jo pelkästään hammasterveyden vuoksi. Oman kokemukseni mukaan jo pieni hedelmä vähän ennen ruokailua nautittuna saattaa vähentää ruokahalua tulevalla aterialla. Mehuista puhumattakaan. Koetan aina valmistaa lapsillemme terveellistä mutta maistuvaa ruokaa. Käytän mausteita, mm. yrttejä makua antamaan ja lisään valmiisiin ruokiin kylmäpuristettuja öljyjä. Rasva tekee ruoasta maistuvaa. Lasten purkkiruoat eivät maistu lapsillemme, onneksi! J Kaksosemme ovat aina olleet tosi kovia syömään, ja ruokavalio on laajentunut pikkuhiljaa maistelemalla. Ei ole tarvinnut pakottaa tai tuputtaa, enkä siihen ryhtyisikään. Me vanhemmat valitsemme mitä syödään, lapset saavat valita, kuinka paljon syövät.  

Polentapäivä

Isäntä oli jo pitkään puhunut, että haluaa valmistaa polentaa. En pistänyt vastaan, sillä polentaa löytyi kaapista, joita yritämme näin muuton alla muutoinkin tyhjentää. Polenta on tavallaan puuroa, joka valmistetaan tietyistä polentajauhoista. Jauhoja on monenlaisia, nyt käytössämme oli maissipolenta.

Maissipolentaa, lienee ruottin puolelta ostettu

Ruoka valmistaan keittämällä vesi/lihaliemi ja vatkataan siihen polentajauhot. Seosta keitetään, jolloin se paksuuntuu ja irtoaa kattilan reunoista ja voi poksahdella korkealle ilmaankin. Lopuksi lisätään esimerkiksi juustoa makua antamaan.

Valmista polentaa, isin tekemänä ja kuvaamana

Polennan kaveriksi isäntä valmisti porononkäristystä (taas), sekä höyrytti parsa- ja kukkakaalia. Lapset pitivät polennasta ja se toi mukavasti vaihtelua normaalisti käyttämiimme raaka-aineisiin. Makuhan on hyvin mieto.

Poroa ja polentaa sekä parsa- ja kukkakaalia (ei kuvassa)

Maissi on gluteenitonta ja sisältää paljon välttämättömiä tyydyttymättömiä rasvahappoja. Maissisose on tuttu lapsillemme vauva-ajoilta, mutta polenta oli uusi tuttavuus. Maissia voidaan pitää hyvänä ruoka-aineena lihaksistolle, hermostolle, aivoille ja luustolle. Kuitua maissipolennassa on vähänlaisesti ja tärkkelystä melko paljon. Siksi se kaipaa mielestäni runsaasti kasviksia lisäkkeeksi.

Maissipolenta kovettuu jäähtyessään, ja eilen valmistetusta polennasta voisi tänään pyöritellä palloja ja paistaa niitä pannulla. J Laitetaan kokeiluun sekin. Polennassa rakenne on sellainen, että lapsen on sitä helppo syödä. Soseutusta ei tarvita.

Jälkiruokana oli extempore valmistunut jogurttikakku ja vadelmasose. Kakku on perinteiseen tapaan liivatteilla hyydytetty, mutta makeutettu steviauutteella, eikä sisällä vehnää. Kyllä lapsi makean tunnistaa. Se verran kovaa ”nam nam” huutoa tämä kakku aiheutti. Ja lisää piti saada! Ja saihan sitä. 

Laskiaissunnuntain herkku maistui pulkkailun jälkeen