tiistai 24. maaliskuuta 2015

Banaanilettuja; saisinko äiti vielä yhden?

Maanantait kaipaavat meillä tuhtia välipalaa, jotta lapset jaksavat alkuillasta muskarissa, ja koska päivällinen venyy usein puoli seitsemään saakka. Nopea, terveellinen, maukas ja takuulla nälkää pitävä välipala syntyi eilen banaaneista ja kananmunista.

Letut maistuvat vaikkapa mansikoiden ja jogurtin kanssa

Nopeat banaaniletut

2 (luomu)banaania
4 (luomu)munaa
vaniljajauhetta


Sekoitetaan aineet sauvasekoittimella soseeksi ja paistetaan miedolla lämmöllä (lettupannussa) voissa tai kookosöljyssä kauniin ruskeiksi. Lettusten kanssa voi tarjoilla vaikka marjoja ja kreikkalaista jogurttia, kuten meillä eilen.

Oman mummini vanha valurautainen lettupannu on liki sata vuotta vanha

Kuten otsikosta voi päätellä, näitä lettusia pyydettiin useaan otteeseen lisää. Poika taisi syödä lopulta 8 tai 9 pikkulettua täytteineen. Koska proteiinipitoisten lettujen makeus tulee banaaneista ja marjoista, mitään sokeripiikkiä ne eivät aiheuta. Maistuivatpa nämä aikuisillekin. :)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Dipl. Ravintoneuvoja!

Viime vuoden loppupuolella sain Ravintoneuvoja -opinnot päätökseen, ja jokin aika sitten myös todistuksen tutkinnostani. Voin iloisena todeta saavuttaneeni pätevyyden ravintoasioiden ammattilaisena ja tutkinnon, jonka olen pitkään halunnut liikunta-alan koulutukseni rinnalle. Näin ollen voin toimia ihmisten auttajana erilaisissa ravintoon liittyvissä ongelmissa kuten ylipaino ja laihduttaminen, suolisto- ja vatsavaivat, huonot veren rasva- ja sokeriarvot ja vaikkapa vain yleisesti paremman vireyden saavuttaminen ruokavaliota parantamalla.

Ravintoneuvoja, viimeinkin!

Opintoni jatkuvat tänäkin keväänä, mutta melko väljästi. Ajatuksenani on opiskella ravintoterapeutiksi asti, eikä se kovin monesta kurssista kyllä ole kiinni. Terapeuttiopinot taasen antavat valmiutta auttaa ihmisiä vakavemmissa sairauksissa kuten kilpirauhasongemissa ja kroonisessa väsymyksessä tai esim. rappeumasairauksissa. Tänä keväänä pidän kuitenkin hieman taukoa opiskelusta, ja siksi päivitän blogiakin epäsäännöllisemmin. Ensi syksynä jatkan todennäköisesti aktiivisemmin, ja mukaan tulee uusiakin teemoja.

On mukavaa tarkastella oman ravitsemusajattelun kehittymistä opintojen edistyessä. Perheemme ruokavalio on elänyt koko ajan opintojen hengessä. :)

Tällä viikolla olemme viettäneet Vihdissä erittäin lämmintä ja aurinkoista kevätviikkoa. Kesää odotellaan jo kovasti ja ennenkaikkea kesän ihania kotimaisia kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

Ihanaa kevään odotusta!


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Laskiaispulla, aitoa vai ei?

Kädessäni on Mats-Eric Nilssonin teos "Aitoa ruokaa". Kirja on jatkoa opukselle "Petos lautasella", josta ole aikaisemminkin täällä kirjoitellut. Tässä kirjassa tuodaan seikkaperäisesti ilmi eri elintarvikkeiden valmistuksessa käytettäviä tapoja, raaka-aineita ja lisäaineista puhutaan paljon. Kirja paljastaa kuluttajalle, mitä hän todella syö käyttäessään melko tavallisia elintarvikkeita. Kirja on edellistä versiota hieman kattavampi. 



Tiedätkö sinä, mitä syöt? Jos ostat raaka-aineet pääsääntöisesti sellaisina, etteivät ne sisällä pakkauksia tai pitkiä ainesosaluetteloita, tilanne on varmasti ihan hyvä. Toisaalta valtaosa kauppojen tuotteista on jotakin aivan muuta. Lapset, jotka käyttävät paljon eineksiä ja ruokavalio on huonossa jamassa, tottuvat pienestä pitäen aromeilla maustettuun ruokaan ja usein myös runsaaseen sokerin määrään. Tässä laskiaisen aikaan tarkastelin kaupan laskiaispullan ainesosaluetteloa. Äkkiseltään laskettuna kaupan valmispulla sisältää yli 20 eri ainesosaa. Usein kuitenkin näitä herkkuja näkee markkinoitavan "kuin kotona tehdyiksi" tms. Harva kuitenkaan käyttää pullan leivonnassa tuollaista määrää lisäaineita.

Laskiaispulla, hillo ja kerma 

Ainesosat: Vehnäjauho, laktoositon kuohukerma (28 %), mansikkahillo (20 %) [sokeri, mansikka, vesi, sakeuttamisaineet (E440, E412, E410), säilöntäaine (E202)], kasvimargariini [kasviöljy ja -rasva (palmu, rypsi, kookos), vesi, emulgointiaine (E471), suola, aromi, väri (E160a)], kananmuna, sokeri, dekstroosi, hiiva, tärkkelys, emulgointiaineet (E481, E472e), suola, kardemumma ja vesi. Saattaa sisältää pieniä määriä mantelia. 

Jostakin syystä laskiaisena meillä sitten syötiin omatekoisia pullia, mansikoilla ja kermavaahdolla ja ihan ilman lisäaineita.

Kohtuus kaikessa. Ei valmispullan syöminen nyt niin synti ole, jossei ihan joka päivä siihen tai muuhun vastaavaan valmisvalkojauhotuotteeseen päädy. Timo Kettunen kirjoitti kiinnostavasti Iltalehden Blogissaan siitä, kuinka tulevaisuudessa saatetaan nähdä kahtia jakautunutta väestöä. On sokerilla kasvatettuja ja sairaita aikuisia ja toisaalta niitä, jotka eivät voi syödä juuri mitään, kun ovat kaikelle allergisia tai yliherkkiä liiallisen ruokakontrollin vuoksi.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Tuliaisina flunssa

Paluulennolta Münhenistä Helsinkiin tai lentokentältä poikamme nappasi itselleen flunssan, joka sitten tarttui siskoon ja lopulta isäntään. Itse vielä sinnittelen. Koko reissun olimme terveinä, ja koputtelin jo puuta...

Lapsien kädet käyvät kaikkialla ja välillä he hierovat nenää ja suuta. Poikamme ehtii enemmän ja nopeammin, ja jostakin syystä hän myös saa nuo taudit aina ensimmäisenä. Koneessa yskittiin, tottakai ja kentällä lapset leikkivät julkisissa lapsille suunnatuissa paikoissa. Taisi jäädä kyllä kädetkin pesemättä koneessa ennen ruokaa. 


Flunssapöpöjä hakemassa leikkilentokoneessa
Iso osa vastutuskykyä sijaitsee suolistossa, sillä sen pinta-alan on niin laaja. Huono suoliston kunto tekee sen, että mikrobeja ym. haitallisia aineita pääsee helpoimmin verenkiertoon. Flunssan ehkäisyssä suosimmekin probiootteja ja tarvittaessa muitakin suolistontukiaineita ja esim. riittävää D-vitamiinia. Aina nekään eivät vaan riitä. Itse suosin lisäksi nenäkannua, jolla saa mikrobeja huuhdeltua limakalvoilta jo hyvin aikaisessa oirevaiheessa. Myös echinaforcea pidän varsin hyvänä kausittain käytettynä. Jatkuvastihan sitä ei tule käyttää.

Kuume nousi pojalla hyvin korkeaksi ja hän oli ihan poissa pelistä yhden päivän ajan. Usein kuumeisenakin hän on jaksanut leikkiä, mutta nyt hänelle ei maistunut ruoka, ja päivä kului sohvalla nukkuen. Myös tytär oli tämän flunssan aikana varsin voimaton aikaisempiin verrattuna. Kuumeen aikana ruokaa tuskin kannattaakaa tyrkyttää. Kroppa taistelee paremmin flunssaa vastaan, kun ruoansulatuselimistöä ei liikaa kuormiteta. Riittävä nesteen saanti sen sijaan luonnollisesti on tärkeää.

Tänään alkoi jo elämä voittaa. Poika kokeili ensi kertaa hiihtoa, tytölle ei vielä lupaa annettu.

Tästä se lähtee...

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Itävaltalaisia perinneruokia

Ravintolassa syöminen on lasten mielestä tosi mukavaa. Se taitaa olla vesseleistä aika jännittävää! Ulkomailla on mukavaa maistella paikallisia ruokia monipuolisesti. Vieraat maut eivät kuitenkaan aina ole lapsille niitä mieluisimpia.

Keski-Eurooppalainen herkku, knöödeli, lapsille ei maistunut. Tämä jauhopallo sisältää jonkin verran juustoa tai lihaa, mutta on pääasiassa ilmeisesti vehnäjauhoja ja sisältää usein myös esim. lisättyä vehnägluteenia. Isännän kotiin kantama juustoknöödeli ainakin oli *********** (ei mieleistäni, eivätkä sitä lapsetkaan syöneet.) Perinteisesti tuo knöödeli keitetään suolaisessa liemessä ja niitä tarjoillaan mm. rinneravintoloissa.

Lihaknöödeli suolaisessa liemessä

Rinneravintoloissa myydään myös soseutettua hernekeittoa makkaralla tai ilman. Lihaton versio oli ainakin hyvin maukas ja sopi täydellisesti laskupäivän lounaaksi.

Hernekeittoa makkaralla

Innsbruckin reissulla lounastimme kiinalaisessa. Lasten kanssa on helppoa mennä paikkaan, josta ruoan saa heti. Valtaosa tarjottavista oli kuitenkin lapsille liian tulisia ja salaatit etikkaisia. Ns. rapulastut ja kevätkääryleet upposivat parhaiten. Valitettavasti! Rapulastuthan ovat pääasiassa jauhoa (tapiokatärkkelystä ja vehnäjauhoa). Rapua niissä on n. 4,5 %. Lisäksi niissä on suolaa, sokeria ja auringonkukkaöljyä.


Kiinalaiseen tapaankin on joskus kiva syödä.
Kaupunkireissulla hengähdimme kahvilassa, joka oli kyllä poikkeuksellisen hyvin valittu. Sattuipa se nimittäin tarjoamaan luomukahvia ja myynnissäkin oli yhtä ja toista. Kahvin seuralaiseksi valitsin chiansiemenistä ja vadelmista tehdyn kiisselin cashew -kermalla. Näitä ei joka paikasta saakaan. Tosin vadelmia tuskin oli keitetty...

Luomukahvilan antimia

Chiavadelmakiisseli oli tehty tiiviiseen lasipurkkiin.
Tomaattikeitto on mitä parahin alkuruoka. Vuoden takaisella Italianmatkalla en löytänyt sitä yhdestäkään ravintolasta. Eräässä ravintolassa sain loistavan pehmeän makuisen tomaattikeiton. Soseutettu kasviskeitto vie suurimman nälän pois terveellisellä tavalla eikä pääruokaa tule sitten hotkittua. Suosittelen! Lapset söivät tällöin puoliksi aikuisten aterian: lohta, röstiperunaa ja alkuun salaattibuffan antimia. Lastenlistan ruoat ovat usein tylsiä ja epäterveellisiä.

Haudutettua tomaattikeittoa, vihdoinkin! :)
Knöödelin lisäksi omenastruudeli tuntuu olevan herkku, jota on jokapaikasta saatavilla. Täytyihän sekin kokeilla. Omenilla täytetystä voitataikinarullasta ei kyllä hedelmää puuttunut. Omenia oli valtavasti. Tämä herkku oli luonnollisesti myös lasten mieleen.

Omenastruudeli tarjoillaan joko vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa. 
Ravintolaruokailujen myötä lapset ovat syöneet reippaasti normaalia enemmän valkojauhoja, sokeria ja suolaa. Vaikka eilinen pizza oli heistä todella hyvää, kyllä lapsia janotti illalla. On kieltämättä hieman haastavaa taas palauttaa lapset ruotuun reissun jälkeen. :) Eiköhän se tästä...

Pitsaakin tottakai...

maanantai 12. tammikuuta 2015

Terveisiä kotimaasta

Arki jatkuu Zillerissä! Viime viikon perjantaina isännän vanhemmat ja sisko tulivat Zillertaliin. Tuliaisina heillä oli perinteisiä suomalaisia makuja: puolukkahilloa ja ruisleipää sekä itse kylmäsvustettua lohta. Vesselit saivat myös ihania leivinuunissa kuivattuja suomalaisia omenoita. Niitä ja kookoslastuja natusteltiin eilen aamupäivällä Kletre Zentrumissa, jossa vietimme aamupäivän kiipeilyn parissa. Näiden terveellisten pikkueväiden syömisessä oli sopivasti puuhaa ajankuluksi.

Kotimaisten omenien tunnelmaa
Puolukkaa! :)
Tunnelmat läheisestä kiipeilykeskuksesta

lauantai 10. tammikuuta 2015

Ulkomaiset pakastemarjat

Ennen reissuun lähtöä mietin, kuinka tulisin toimeen ilman ihania suomalaisia marjoja 3 viikon ajan. Lapset varmasti tulisivat, mutta itse kaipaan marjaherkkuja varsinkin aamuisin ja iltaisin. Marjojen kuivaaminen kävi mielessä, mutta jäi tekemättä. Isännän mukaan Itävallassa olisi kuitenkin saatavilla niin pakaste- kuin tuoremarjojakin.

Tuoreena täällä myydäänkin paljon muunmuassa miedonmakuista karhunvatukkaa. Pakasteesta isäntä oli löytänyt ainakin vadelmaa sekä mustikkaa. Vadelman alkuperämaa on Serbia, mustikoiden Slovenia. Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Evira suosittaa, ettei ulkomaisia pakastemarjoja käytettäisi ilman kuumennusta. Niitä pitäisi keittää vähintään 2 minuuttia tai kuumentaa 90 asteeseen 5 minuutin ajaksi. Syynä tähän ovat pakastemarjoissa mahdollisesti esiintyvä A-hepatiitti sekä vadelmissa esiintyvä norovirus. Riittävä kuumennus tuhoaa tämä virukset, pakastaminen ei. Suomeenkin tuodaan runsaasti ulkolaisia pakastemarjoja, joista varsinkin vadelman kohdalla tulisi olla tarkkana.

On todella harmillista laittaa pakastemarjat kiehumaan, mutta jos marjoja tekee mieli, niin eipä tässä muutakaan voi. Osan marjoista voimme toki korvata hedelmillä, mutta esim. aamusmoothie kyllä kaipaa nimenomaa marjoja... tällä mennään!

Ulkolaisia pakastemarjoja ei suositella käytettäväksi ilman keittämistä

Keittäminen taas tuhoaa osan ravinteista...
Jäisten marjojen puutteessa laitoin banaania paloina pakasteeseen yön ajaksi. Näin sain aamusmoothieseen mukavan kohmeisen koostumuksen. Marjat siis laitoin mukaan keitettyinä ja jäähdytettyinä. Niin, sauvasekoitin on mukana reissussa, onneksi! Tyttö syö nimittäin tällä hetkellä soseruokaa, sillä toinen etuhammas sai pahan tällin toissapäivänä tytön kaatuessa karusellissa. Hammas painui hieman sisäänpäin. Kaikenlaista!!:/