Tuliaisina flunssa

Paluulennolta Münhenistä Helsinkiin tai lentokentältä poikamme nappasi itselleen flunssan, joka sitten tarttui siskoon ja lopulta isäntään. Itse vielä sinnittelen. Koko reissun olimme terveinä, ja koputtelin jo puuta...

Lapsien kädet käyvät kaikkialla ja välillä he hierovat nenää ja suuta. Poikamme ehtii enemmän ja nopeammin, ja jostakin syystä hän myös saa nuo taudit aina ensimmäisenä. Koneessa yskittiin, tottakai ja kentällä lapset leikkivät julkisissa lapsille suunnatuissa paikoissa. Taisi jäädä kyllä kädetkin pesemättä koneessa ennen ruokaa. 

Flunssapöpöjä hakemassa leikkilentokoneessa

Iso osa vastutuskykyä sijaitsee suolistossa, sillä sen pinta-alan on niin laaja. Huono suoliston kunto tekee sen, että mikrobeja ym. haitallisia aineita pääsee helpoimmin verenkiertoon. Flunssan ehkäisyssä suosimmekin probiootteja ja tarvittaessa muitakin suolistontukiaineita ja esim. riittävää D-vitamiinia. Aina nekään eivät vaan riitä. Itse suosin lisäksi nenäkannua, jolla saa mikrobeja huuhdeltua limakalvoilta jo hyvin aikaisessa oirevaiheessa. Myös echinaforcea pidän varsin hyvänä kausittain käytettynä. Jatkuvastihan sitä ei tule käyttää.

Kuume nousi pojalla hyvin korkeaksi ja hän oli ihan poissa pelistä yhden päivän ajan. Usein kuumeisenakin hän on jaksanut leikkiä, mutta nyt hänelle ei maistunut ruoka, ja päivä kului sohvalla nukkuen. Myös tytär oli tämän flunssan aikana varsin voimaton aikaisempiin verrattuna. Kuumeen aikana ruokaa tuskin kannattaakaa tyrkyttää. Kroppa taistelee paremmin flunssaa vastaan, kun ruoansulatuselimistöä ei liikaa kuormiteta. Riittävä nesteen saanti sen sijaan luonnollisesti on tärkeää.

Tänään alkoi jo elämä voittaa. Poika kokeili ensi kertaa hiihtoa, tytölle ei vielä lupaa annettu.

Tästä se lähtee...

suppilovahverometsällä

Metsässä käveleskely on ihanaa. Saa raikasta ja puhdasta ilmaa sekä ennenkaikkea mielenrauhaa. Muistan lukeneeni artikkeleitakin metsän rauhoittavasta vaikutuksesta ja kyllä tämän vaikutuksen huomaa lapsissakin. Hektisen ja suorittavan elämän täydellistä vastapainoa, sanoisin.

Sienestäminen ja marjastaminen ovat olleet osa elämääni pienestä asti, joskin teinivuosina niitä tuli harrastettua vähemmän. Nykysin viihdyn taas paljon metsässä, ja käymme harva se päivä lastenkin kanssa takamaastoissa leikkimässä. Metsässä virikkeet ovat erilaisia ja kannustavat tutkiskeluun.

Sienimetsällä on aikaa rauhoittua

Tänään teimme pienen sieniretken takametsään. Lapset olivat innoissaan liikkeellä omien pikku ämpäriensä kanssa. Vaikuttaisi siltä, että pakkaset ja niitä seurannut lämpimämpi jakso on palelluttanut osan suppilovahverosadosta, eikä tutuilla paikoilla ollut sieniä tavalliseen tapaan. Löysimme kuitenkin tukun suppiksia yhteen kastikkeeseen. Koska meillä on kuivattuja suppilovahveroita aikaisemmilta vuosilta, en taida sieniä tänä vuonna säilöä lainkaan.

Sammaleisissa kuusikoissa viihtyvä suppilovahvero on aina ollut meillä käytetyin ruokasieni. Sen käsittely on nopeaa ja helppoa. Ravitsemuksellisesti suppilovahveron paras ominaisuus on sen runsas C-vitamiinipitoisuus. Sienet ovat melko vaikeasti sulavia, joten annoin niitä lapsille vain pienen määrän maistettavaksi kastikkeen muodossa. Kumpikaan lapsista ei liiemmin pitänyt maistamastaan. Näinhän se uusien ruokien kohdalla monesti on.

Sipulin ja voin kanssa pannulle...

Aamuiset sienet kastikkeena 

Luontaistuotteiden viidakossa

Kuluneena viikonloppuna osallistuin Luontaistuotteet-kurssille, joka on osa Ravintoneuvoja-opintojani. Koska luontaistuotteita on nykyään markkinoilla hyvin paljon, alaan perehtyneisyys on tarpeen neuvontatyössä. Monet luontaistuotteet soveltuvat hyvin ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon, ja toisaalta oikein käytettynä myös sairauksien hoitoon. Erilaiset ravintolisät, kuten vitamiinit, rasvahapot ja probiootit kuuluvat myös luontaistuotteisiin. Paraskaan pilleri ei korvaa huonoa ruokavaliota ja idea onkin, että järkevän ravitsemuksen ohella terveyttä voi tukea luontaisin keinoin. Keho pyrkii parantamaan itse itsensä.

Flunssakautena esimerkiksi Echinaforcesta oli kurssilla puhetta ja toisaalta riittävän D-vitamiinin saannista. Tietty määrä infektioita saattaa olla lapsen immuniteettiä vahvistava, mutta pitkittyneet flunssat ja korvatulehduskierteet voivat viitata siihen, että immuniteettiä pitäisi vahvistaa. Maitohappobakteereista olikin paljon asiaa. Hyvistä pöpöistä kun lienee monen suolistossa pulaa.

Vitamiinit, probiootit, rasvahapot, ym. Monenlaista tuotetta tuli pyöriteltyä, haisteltua ja maisteltua :)

Melkoinen esitenivaska ja iso kasa tuotteita kassissani palasin kotiin istumalihakset puutuneina. Isäntä oli valmistanut paellaa grillin lämmössä. Proteiinin lähteeksi hän oli napannut pakkasesta kuhaa (mummulasta) ja katkarapuja. Hyvä isi! Molempina kurssipäivinä päiväni alkoi aamulenkillä ja päättyi iltakävelyihin. Ilman liikuntaa, ei minusta ole istumaan koko päiväksi.

Isin tekemää kalapaellaa. Vielä tarkeni ulkona kokkailla.

Väsyttääkö? Oletko muistanut D-vitamiinin?

Etelän reissulta saa tuomisina D-vitamiinia elimistön varastoihin, eikä vitamiinia muutenkaan tarvitse ottaa joka päivä, jos valmiste on riittävän vahva. Jos viettää auringossa keskipäivän aikaan 10–15 minuuttia niin, että kasvot ja kädet tai muu vastaavan kokoinen alue on paljaana, se riittää. Suomessa tuo tavoite ei taida täyttyä kuin heinäkuussa jos silloinkaan. Muina vuodenaikoina tehoainetta on otettava purkista. Moni ystävä kertoo sairastelleensa vähemmän D-vitamiinin käytön aloittamisen myötä ja onhan tuosta paljon jo tutkimusnäyttöäkin.

Lapsilla on vallitsevana suosituksena 10µg vuorokaudessa, eli vauvasta alkaen 5 tippaa nestemäistä D-vitamiinia joka päivä. Vauvojen/taaperoiden D-vitamiinivalmisteet ovat monet öljypohjaisia, ja saattavat olla itkujen taustalla. Vesipohjainen Jekovit saattaa olla parempi vatsalle. Meillä siirryttiin Jekovit-valmisteeseen jokin aika sitten lähinnä, koska pullo on näppärämpi käyttää. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään ja sen puute voi aiheuttaa esimerkiksi kasvuhäiriöitä. Meillä D-vitamiinipulloa säilytetään hammasharjojen yhteydessä, jolloin muistamme antaa sitä aina illalla hampaiden pesun yhteydessä. Onneksi molemmat taaperot pitävät valmisteen maustaJ

D-vitamiinin luonnollisia lähteitä ovat kalat ja maitotuotteet, joihin D-vitamiinia lisätään. Myös kananmunassa on hieman D-vitamiinia (1,3µg/1kpl). Suppilovahveroistakin voi saada 100 grammasta 27µg D-vitamiinia, joskin kypsennystavalla on jonkin verran vaikutusta vitamiinien ja kivennäisaineiden määrään.Vaikka käytämme kalaa todella paljon, nautimme myös vahvaa D-vitamiinia purkista säännöllisesti. Lapsille annan D-vitamiinia suosituksien mukaan.

Suppilovahverostakin saa D-vitamiinia.