Laskiaispulla, aitoa vai ei?

Kädessäni on Mats-Eric Nilssonin teos "Aitoa ruokaa". Kirja on jatkoa opukselle "Petos lautasella", josta ole aikaisemminkin täällä kirjoitellut. Tässä kirjassa tuodaan seikkaperäisesti ilmi eri elintarvikkeiden valmistuksessa käytettäviä tapoja, raaka-aineita ja lisäaineista puhutaan paljon. Kirja paljastaa kuluttajalle, mitä hän todella syö käyttäessään melko tavallisia elintarvikkeita. Kirja on edellistä versiota hieman kattavampi. 

Tiedätkö sinä, mitä syöt? Jos ostat raaka-aineet pääsääntöisesti sellaisina, etteivät ne sisällä pakkauksia tai pitkiä ainesosaluetteloita, tilanne on varmasti ihan hyvä. Toisaalta valtaosa kauppojen tuotteista on jotakin aivan muuta. Lapset, jotka käyttävät paljon eineksiä ja ruokavalio on huonossa jamassa, tottuvat pienestä pitäen aromeilla maustettuun ruokaan ja usein myös runsaaseen sokerin määrään. Tässä laskiaisen aikaan tarkastelin kaupan laskiaispullan ainesosaluetteloa. Äkkiseltään laskettuna kaupan valmispulla sisältää yli 20 eri ainesosaa. Usein kuitenkin näitä herkkuja näkee markkinoitavan "kuin kotona tehdyiksi" tms. Harva kuitenkaan käyttää pullan leivonnassa tuollaista määrää lisäaineita.

Laskiaispulla, hillo ja kerma 

Ainesosat: Vehnäjauho, laktoositon kuohukerma (28 %), mansikkahillo (20 %) [sokeri, mansikka, vesi, sakeuttamisaineet (E440, E412, E410), säilöntäaine (E202)], kasvimargariini [kasviöljy ja -rasva (palmu, rypsi, kookos), vesi, emulgointiaine (E471), suola, aromi, väri (E160a)], kananmuna, sokeri, dekstroosi, hiiva, tärkkelys, emulgointiaineet (E481, E472e), suola, kardemumma ja vesi. Saattaa sisältää pieniä määriä mantelia. 

Jostakin syystä laskiaisena meillä sitten syötiin omatekoisia pullia, mansikoilla ja kermavaahdolla ja ihan ilman lisäaineita.

Kohtuus kaikessa. Ei valmispullan syöminen nyt niin synti ole, jossei ihan joka päivä siihen tai muuhun vastaavaan valmisvalkojauhotuotteeseen päädy. Timo Kettunen kirjoitti kiinnostavasti Iltalehden Blogissaan siitä, kuinka tulevaisuudessa saatetaan nähdä kahtia jakautunutta väestöä. On sokerilla kasvatettuja ja sairaita aikuisia ja toisaalta niitä, jotka eivät voi syödä juuri mitään, kun ovat kaikelle allergisia tai yliherkkiä liiallisen ruokakontrollin vuoksi.

Tuliaisina flunssa

Paluulennolta Münhenistä Helsinkiin tai lentokentältä poikamme nappasi itselleen flunssan, joka sitten tarttui siskoon ja lopulta isäntään. Itse vielä sinnittelen. Koko reissun olimme terveinä, ja koputtelin jo puuta...

Lapsien kädet käyvät kaikkialla ja välillä he hierovat nenää ja suuta. Poikamme ehtii enemmän ja nopeammin, ja jostakin syystä hän myös saa nuo taudit aina ensimmäisenä. Koneessa yskittiin, tottakai ja kentällä lapset leikkivät julkisissa lapsille suunnatuissa paikoissa. Taisi jäädä kyllä kädetkin pesemättä koneessa ennen ruokaa. 

Flunssapöpöjä hakemassa leikkilentokoneessa

Iso osa vastutuskykyä sijaitsee suolistossa, sillä sen pinta-alan on niin laaja. Huono suoliston kunto tekee sen, että mikrobeja ym. haitallisia aineita pääsee helpoimmin verenkiertoon. Flunssan ehkäisyssä suosimmekin probiootteja ja tarvittaessa muitakin suolistontukiaineita ja esim. riittävää D-vitamiinia. Aina nekään eivät vaan riitä. Itse suosin lisäksi nenäkannua, jolla saa mikrobeja huuhdeltua limakalvoilta jo hyvin aikaisessa oirevaiheessa. Myös echinaforcea pidän varsin hyvänä kausittain käytettynä. Jatkuvastihan sitä ei tule käyttää.

Kuume nousi pojalla hyvin korkeaksi ja hän oli ihan poissa pelistä yhden päivän ajan. Usein kuumeisenakin hän on jaksanut leikkiä, mutta nyt hänelle ei maistunut ruoka, ja päivä kului sohvalla nukkuen. Myös tytär oli tämän flunssan aikana varsin voimaton aikaisempiin verrattuna. Kuumeen aikana ruokaa tuskin kannattaakaa tyrkyttää. Kroppa taistelee paremmin flunssaa vastaan, kun ruoansulatuselimistöä ei liikaa kuormiteta. Riittävä nesteen saanti sen sijaan luonnollisesti on tärkeää.

Tänään alkoi jo elämä voittaa. Poika kokeili ensi kertaa hiihtoa, tytölle ei vielä lupaa annettu.

Tästä se lähtee...