Laskiaispulla, aitoa vai ei?

Kädessäni on Mats-Eric Nilssonin teos "Aitoa ruokaa". Kirja on jatkoa opukselle "Petos lautasella", josta ole aikaisemminkin täällä kirjoitellut. Tässä kirjassa tuodaan seikkaperäisesti ilmi eri elintarvikkeiden valmistuksessa käytettäviä tapoja, raaka-aineita ja lisäaineista puhutaan paljon. Kirja paljastaa kuluttajalle, mitä hän todella syö käyttäessään melko tavallisia elintarvikkeita. Kirja on edellistä versiota hieman kattavampi. 

Tiedätkö sinä, mitä syöt? Jos ostat raaka-aineet pääsääntöisesti sellaisina, etteivät ne sisällä pakkauksia tai pitkiä ainesosaluetteloita, tilanne on varmasti ihan hyvä. Toisaalta valtaosa kauppojen tuotteista on jotakin aivan muuta. Lapset, jotka käyttävät paljon eineksiä ja ruokavalio on huonossa jamassa, tottuvat pienestä pitäen aromeilla maustettuun ruokaan ja usein myös runsaaseen sokerin määrään. Tässä laskiaisen aikaan tarkastelin kaupan laskiaispullan ainesosaluetteloa. Äkkiseltään laskettuna kaupan valmispulla sisältää yli 20 eri ainesosaa. Usein kuitenkin näitä herkkuja näkee markkinoitavan "kuin kotona tehdyiksi" tms. Harva kuitenkaan käyttää pullan leivonnassa tuollaista määrää lisäaineita.

Laskiaispulla, hillo ja kerma 

Ainesosat: Vehnäjauho, laktoositon kuohukerma (28 %), mansikkahillo (20 %) [sokeri, mansikka, vesi, sakeuttamisaineet (E440, E412, E410), säilöntäaine (E202)], kasvimargariini [kasviöljy ja -rasva (palmu, rypsi, kookos), vesi, emulgointiaine (E471), suola, aromi, väri (E160a)], kananmuna, sokeri, dekstroosi, hiiva, tärkkelys, emulgointiaineet (E481, E472e), suola, kardemumma ja vesi. Saattaa sisältää pieniä määriä mantelia. 

Jostakin syystä laskiaisena meillä sitten syötiin omatekoisia pullia, mansikoilla ja kermavaahdolla ja ihan ilman lisäaineita.

Kohtuus kaikessa. Ei valmispullan syöminen nyt niin synti ole, jossei ihan joka päivä siihen tai muuhun vastaavaan valmisvalkojauhotuotteeseen päädy. Timo Kettunen kirjoitti kiinnostavasti Iltalehden Blogissaan siitä, kuinka tulevaisuudessa saatetaan nähdä kahtia jakautunutta väestöä. On sokerilla kasvatettuja ja sairaita aikuisia ja toisaalta niitä, jotka eivät voi syödä juuri mitään, kun ovat kaikelle allergisia tai yliherkkiä liiallisen ruokakontrollin vuoksi.

Ruoan kaltaista ruokaa vai kotiruokaa; kokonaisuus ratkaisee

Kokolihavalmistetta, juuston kaltaista valmistetta, soijaproteiinivalmistetta,… Niistä ja monista muista ainesosista on kaupan valmispitsa tehty. Nopeasti laskettuna tuo Kinkku-Ananaspizza (joka muuten mieheni mielestä on ”yksi parhaista” valmispitsoista) sisältää 11 eri lisäainetta ja koko pizza lähes 50 eri ainesosaa.

Pizzan ”kinkku” ei ole kinkkua, vaan kokolihavalmistetta, jossa kinkun joukkoon on lisätty kaikenlaista stabilointiaineista sokeriin. Tällöin ”kinkku” saadaan maistumaan, tuoksumaan, ja olemaan myös suutuntumalta aivan oikean kinkun kaltainen. Pizzan juusto ei ole juustoa, vaan valmistetta, josta vain osa (ei kerrota määrää) on edamjuustoa. Juuston kaltaiseen valmisteeseen on lisätty myös lukuisa määrä muita aineita mm. aromeita. Kun oikean juuston suhteellista osuutta lasketaan, se ei enää maistu yhtä hyvältä, ja tarvitaan lisäaineita.

 

Ainesosaluetteloa kannattaa vilkaista jo kaupassa

Valmispizza on vain yksi esimerkki sarjassaan. Monet valmisruoat sisältävät paljon lisäaineita ja hyvin vähän oikeita ravintoaineita. Energiaa niistä saa useimmiten melko runsaasti, sillä valmisruoissa on usein paljon heikkolaatuista rasvaa. Eineksissäkin on eroja, joten tuoteselostetta kannattaa vilkaista. Kauppoihin on nykyisin alkanut ilmestyä lisäaineettomia tai vain vähän lisäaineita sisältäviä ruokia. Se on hyvä asia. Valmispitsa kuten monet muutkin valmisruoat ovat halpoja, eikä lapsiperheessä ole aina varaa ostaa kallista.  Satunnaisesta einesten käytöstä ei varmaankaan juuri haittaa ole, paitsi että lisäaineista voi herkimmille aiheutua erilaisia oireita, lapsille ainakin. Esim. paljon puhetta herättänyt natriumglutamaatti löytyy tämän esimerkkipitsan ainesosaluettelosta. Voimmeko lohduttautua sillä, että pakkauksen kyljessä on merkintä: ”Pizzapohjassa kuitulisä”. Todellisuudessa pohjassa on 3 % kaurakuitua. Se ei ole kovin paljon.

Toisaalta, valmispizzan tai esimerkiksi einesmakaronilaatikon lämmittäminen mikrossa kestää 2 minuuttia. Lapsiperheen kiireisessä arjessa einesten käyttäminen helpottaa elämää. Eräässä Kodin kuvalehden artikkelissa pohdittiin, että einesten käyttäminen silloin tällöin voi jopa auttaa äitiä voimaan henkisesti paremmin. Hunajamarinoitujen fileesuikaleiden paistaminen ei ole yhtään sen enemmän itse tehtyä ruokaa kuin makaronilaatikon lämmittäminenkään. Jatkuva kiire luo paineita, ja ruoanlaitto alusta loppuun, se nyt vaan vie oman aikansa. Kysymys onkin enemmän siitä, kuinka usein eineksiä käytetään. Silloin tällöin syötynä lapsi tuskin ehtii tottua niiden makuun saati sitten saada niistä jotakin terveyshaittoja. 

Ei siis kannata potea huonoa omaatuntoa satunnaisesti syötetyistä nakeista, jos pääsääntöisesti käytetään järkeviä ruoka-aineita.  Kokonaisuus ratkaisee. Kun perusasiat ovat kunnossa, ei satunnainen herkuttelu tai einekset kaada kuppia nurin. Näinhän se on aikuisellakin.  Nopeamman ruoanvalmistuksen myötä voidaan saavuttaa esimerkiksi enemmän laatuaikaa lasten kanssa. J Rentoa arkipäivää!