Tuorepuuroa kiireaamuna!

Piiitkä opiskeluviikonloppu on takanapäin. Kolme tiivistä päivää vaatii kyllä veronsa. Paitsi että olin itse väsynyt, lapsetkin olivat itkuisempia, kun äiti oli ollut poissa niin paljon. Osa opinnoistamme on peruslääketiedettä, kuten tämän viikonlopun Tautioppi2-kurssi. Omasta jaksamisestani huolehdin siten, että kävin juoksemassa aamulenkit, ennenkuin muu väki ehti edes herätä. 

Koetan aina saada kursseista hyötytietoa lapsia ajatellen. Lapsia koskevia aiheita oli mm. allergiat, tyypin 1-diabetes ja suomalainen rokotusohjelma. Allergiat lisääntyvät vaikka hygienia parantuu… Suomessa rokotetaan hurjan paljon pikkuvauvoja verrattuna useimpiin muihin maihin… Suomessa suositellaan valtava määrä maitoa lapsille… Suomessa on 1-tyypin diabetesta paljon pikkulapsilla… Onko näillä asioilla tekemistä keskenään?  Paljon hyviä ja antoisia keskusteluja käytiin.

Aamut ja varsinkin kurssiaamut mummolassa ovat usein hektisiä, kun puuhaa on paljon. Poikamme on aamuisin tosi nälkäinen, kun hän herää niin aikaisin. Aamupuuron keittely vie oman aikansa, samoin smoothien valmistus. Toisinaan teen ja viikonloppunakin tein tuorepuuroa jo edellisenä iltana valmiiksi jääkaappiin, ja aamupala olikin sitten heti valmis. Kieltämättä aamuhetki on tällöin rauhallisempi. (Murojen kaataminen kuppiin ei veisi juuri lainkaan aikaa ;)) Meillä kuitenkin suositaan puuroja. Tuorepuuro on lastenkin mieleen, ja sillä jaksaa pitkään. Ainoastaan normaalin puuron lämmittävää vaikutusta jään kaipaamaan.

Netti on väärällään erilaisia tuorepuuroreseptejä. Sieltä vaan kokeilemaan.

Olen hieman huono mittailemaan aineksia ja siksi määrät monesti puuttuu resepteistä. J  Olen tehnyt tämän tyylisiä tuorepuuroja, hieman aineksia vaihdellen. Jos käytän siemeniä, laitan ne hyvissä ajoin likoamaan.

Tuorepuuro

Siemeniä (auringonkukan, kurpitsan, hampun, seesamin) liotettuna ja jauhettuna.

Kaurahiutaleita (meillä oli nyt gluteenittomia)

Kaurajuomaa/mantelimaitoa

Rahkaa/luonnonjogurttia,turkkilaista

Mustikoita, mansikoita

Raastettua omenaa, omppusosetta

Aitoa vaniljaa

Kanelia

Tuorepuuron raaka-aineita. Vanha kansa kutsuisi tuorepuuroa varmaan nimellä "kaurapöperö" :D

Kaikki aineet sekoitetaan, ja seos jää hieman löysäksi. Kun hiutaleet sitten yön aikana turpoavat, seos on aamulla puuromainen. Lasten annokseen lisäsin vielä banaania paloina tuomaa makeutta, itse en sitä kaipaa.

Tuorepuuro imeytyy erittäin hitaasti kohottaen verensokeria hyvin maltillisesti ja pitäen sen pitkään tasaisena. Sitä tulee helposti syötyä jopa liikaa, kun verensokeri ei lähdekään nopeaan nousuun. Tuorepuurohan on raakaruokaa, jossa on siksi enemmän mm. entsyymejä ja vitamiineja jäljellä. Ihanan terveellistä. :) On kuitenkin muistettava, että tuorepuuro voi olla pikkulapselle liian vaikea sulattaa. Siksi siementen/hiutaleiden jauhaminen on hyvin tärkeää, jotta puurosta tulee melko hienojakoista.

Huom! Aloitan harjoitusasiakkaiden kanssa työt lähiaikoina, ja joitakin vapaaehtoisia onkin ilmoittautunut ihan lähipiiristä. En ole vielä valinnut asiakkaita. Haen sellaisia henkilöitä, joilla on ensisijaisesti painonpudotustarvetta, lieviä suolistovaivoja, korkea verenpaine, II-tyypin diabetes tai esim. metabolinen oireyhtymä. Myös yleinen ravintoremontti voi riittää syyksi päästä asiakkaaksi.

"Olet sitä, mitä kehosi kykenee imeyttämään!"

Antoisa kurssiviikonloppu on jälleen takanapäin. Tämä toinen ravintoneuvontaan pätevöitymiskurssi piti sisällään mm. vastaanottotyöskentelyä, markkinointia ja ruoansulatusasioiden yhteenvetoa.

Onneksi sunnuntaina satoi vettä, sillä sisällä istuminen aurinkoisella säällä ottaa minulla niin luonteen päälle. J 

Opettajamme oli tullut Lontoosta ja työskennellyt ravintoterapeuttina jo vuosia. Hänellä on myös lapsia (kaksoset), joten näkemystä lasten ravintoasioihinkin hänellä oli. Lasten ravitsemusasioissa kun omakohtainen kokemus on erittäin hyvä lisä. Pääsinkin kyselemään opettajalta omiin lapsiimme liittyviä asioita, vaikkakaan mitään syömisongelmia meidän perheessä ei ole. Kokemuksien jakaminen kaksosäidin ja vieläpä ravintoasioihin erikoistuneen henkilön kanssa oli kyllä kurssin iso boonus.

”Olet sitä mitä syöt” on varmasti monelle tuttu fraasi jo pelkästään telkkarista. Lause pitäisi paremmin paikkansa, jos se korjattaisiin muotoon: ”Olet sitä, mitä kehosi pystyy imeyttämään”. Toisin sanoen paraskaan ravinto ei auta, mikäli kehon kyky sulattaa ruokaa ja imeyttää sitä kehoon ei ole kunnossa. Kalliiseen ruokaan käytetyt rahat menevät vain hukkaan. Ruoansulatuselimistön kunnosta tuleekin huolehtia. Varsinkin ikääntyvillä ja erilaisissa sairaustiloissa eri entsyymien ja suolahapon määrä voi olla vähentynyt, ja näin ollen ruoka sulaa hitaammin/heikommin ja seurauksena saattaa tulla erilaisia muun muassa vatsavaivoja. Toisaalta pitkään jatkuessaan nämä ongelmat ruoan sulatushäiriöissä saattavat johtaa esimerkiksi häiriintyneeseen suoliston bakteerikantaan ja mm. hiivan ylikasvuun.

Jälleen kerran voidaankin perustella, kuinka tärkeää on pureskella ruoka kunnolla, tai lapsen kohdalla jauhaa se valmiiksi, jolloin helpotetaan ruoansulatuselimistön toimintaa. Varsinkin pähkinät ja siemenet eivät sula ilman jauhamista pienillä lapsilla, ja niitä voikin sieltä vaipasta sitten löytää J

Isäntä oli istuttanut yrttejä ikkunalle kasvamaan. Tästä se viherpeukaloiden kulta-aika taas alkaa! :)

Turvallista ruokaa

Monipuolinen ruokavalio on paras tapa välttyä elintarvikkeiden sisältämien aineiden haittavaikutuksilta. Näin kerrotaan elintarviketurvallisuusvirasto Eviran verkkosivuilla: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ajankohtaista/?bid=3291. 

Haitta-aineet esim. raskasmetallit kuten elohopea, lyijy, kadmium ja arseeni ovat kehoa myrkyttäviä aineita, joita kerääntyy ihmiskehoon mm. saasteista, lisäaineista, kosmetiikasta ja torjunta-aineista, joita ruiskutetaan kasviksiin. Myös sikiö altistuu raskasmetalleille äidin kautta ja pienen lapsen pienempi keho kestää näitä myrkkyjä vähemmän. Haittavaikutuksia esiintyy mm. suoliston alueella, immuniteetissa ja vaikkapa tulehdusherkkyytenä.

Monipuolinen ruokavalio tarkoittaa myös vaihtelevaa ruokavaliota. Ei siis joka päivä laiteta ruokaan vaikkapa espanjalaista parsakaalia. Eri kasviksia kannattaa hyödyntää satokauden mukaan. Käytetään mahdollisuuksien mukaan luomutuotteita ja suositaan kotimaisia. Näin saadaan ruoasta vähemmän kemikaaleja, kuten torjunta-ainejäämiä. Vähentämällä teollisen ruoan määrää, voidaan myös merkittävästi vähentää lisäaineiden saantia. Nämä kaikki elimistöön tulevan toksiinit haittaavat aineenvaihduntaa, ja luonnollisesti pieni lapsi kestää myrkkyjä vähemmän. Esimerkiksi riisimaidolle on annettu suositus, ettei sitä annettaisi lainkaan alle 6 –vuotiaille (Evira), sillä siinä on melko paljon arsenikkia (jota siis on myös normaalissa riisissäkin). Eviralla on nyt meneillään hanke, jossa selvitellään ravinnon kautta saatavaa raskasmetallikuormaa pikkulapsilla. http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/esittely/toiminta/riskinarviointi/kaynnissa+olevat+projektit/suomalaisten+lasten+altistuminen+raskasmetalleille+++kumulatiivinen+riskinarviointi/

Toisaalta luomumerkintä itsessään ei tee ruoasta mitään ihmeruokaa. Näin taannoin kaupassa luomuriisipiirakoita, joissa oli käytetty mm. luomuvehnägluteenia. Hieman päätäni pyöritellen laskin tuotteen takaisin hyllyyn.

Luomuruoan lisäksi omaa myrkkykuormitukseen liittyy mm. käytettävän kosmetiikan määrä (hiuslakat, kynsilakat ym.) ja muoviastioiden käyttö. Lapsilla käytämme aina hyvin hellävaraisia rasvoja ihonhoidossa, ja sellaisia käytän itsekin. Olen vähitellen luopumassa muoviastioista kokonaan, kun lautaset alkavat pysyä paremmin pöydällä. Kotona lapsia hoidellessa ei tarvitse edes päivittäistä hiuslakkaruiskutusta J

Tilasin lapsille ja itselleni muovipullojen tilalle lasiset pullot, joista vesi maistuu kyllä kieltämättä raikkaammalta. Lasten pehmeistä muovipulloista tulee veteen ikävä sivumaku. Lasipulloon voi kaataa huoletta vaikkapa kuuman yrttiteen. Tulihan noille pulloille hintaa, ja mies totesikin, että saman asian ajaisi esim. Ikean ”Korken” 1,99e/kpl J Joskus on kiva olla hieman turhamainen.

Näiden lasipullojen ei pitäisi hajota ihan ensimmäisestä kolhusta.

Sokerista fruktoosiin, ojasta allikkoon!

Moni sokeria kartteleva on alkanut etsiä vaihtoehtoa. Erilaisia keinomakeutusaineilla makeutettuja tuotteita on markkinoilla runsaasti. Mehuissa/jogurteissa käytetään muun muassa aspartaamia ja asesulfaami K:ta, sukraloosia, fruktoosia ja steviaa. Makeutusaineet joko eivät sisällä lainkaan energiaa tai sitten ne sisältävät sitä normaalia sokeria vähemmän. Esimerkiksi fruktoosi on itsessään sokeria makeampaa, jolloin sitä tarvitsee käyttää pienempi määrä. Ja stevia taasen on jopa n. 400 kertaa normaalia sokeria makeampaa.

Alhainen GI ei tee fruktoosista terveellistä

Joissakin lasten ruoissa tavallinen sokeri on korvattu hedelmäsokerilla (fruktoosilla). Tällöin tuotteessa on vähemmän energiaa ja sen glykeeminen indeksi saadaan alhaisemmaksi. Ainakin vauvojen hedelmäsoseissa olen huomannut käytettävän fruktoosia, samoin pillimehuissa. Mm. tässä ainesosaluettelossa maininta hedelmäsokeri: http://pilttipiiri.fi/lastenruoka/tuote/aurinkoinen-4-kk-125-g.

Tutkimusten mukaan hedelmäsokeri voi olla jopa tavallista sokeria haitallisempaa aiheuttaen mm. rasvamaksaa. Myös nopeat sokerit ja alkoholi ovat yhteydessä rasvamaksaan. Yhdysvalloissa paljon käytetty hyvin fruktoosipitoinen, halpa makeutusaine High Fructose Corn Syrup on yhteydessä diabetesriskiin. Glukoosi-fruktoosisiirapit on suomessakin yleisesti käytössä mm. karkkien valmistuksessa. Tuossa iltalehden artikkelissa mukavasti tietoa aiheesta: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/07/lisattya-fruktoosia-vaikea-valttaa. Fruktoosilla on siis haittapuolensa.

Hedelmät ja marjat tuovat sopivasti makeutta  lapsen ja aikuisenkin ruokavalioon. Samalla saadaan vitamiineja, kuituja, ym. Esimerkiksi banaani makeuttaa smoothien ja erilaiset kuivahedelmät (liotetut) sopivat kivasti leivontaan. Steviatipat on ainoa, mitä käytän itse silloin tällöin esimerkiksi rahkassa. Aspartaamit ja fruktoosit eivät kuulu meillä ruokavalioon. Mieluummin annan lapsille vaikka pienen määrän vähemmän puhdistettua kookossokeria tai esim. täysruokosokeria, jos on tarpeen. 

Paha paha sokeri

Viikonloppu kului jälleen ruoan parissa. Kirjaimellisesti. Olin opiskelemassa ravintoterapiaopintojani, ja kotiin päästyäni laittelin jo seuraavan päivän eväitä itselleni ja lapsille ruokia. No, onneksi ehdin vielä ulkoillakin pitkien istumista sisältävien päivien päätteeksi ja toisaalta tehdä aamulenkit kukonlaulun aikaan.

Viikonlopun aikana pääaihealueena oli verensokerin tasapainottaminen, kylläisyyden säätely ja kehonkoostumuksen muokkaaminen/laihduttaminen. Äkkiseltään voisi ajatella, että aihepiiri on hyvin tuttu, mutta uusia näkökulmia tuli runsaasti. Esimerkiksi ylipainoisilla henkilöillä päivittäinen energiansaanti voi oikeasti olla jopa alle 1000 kaloria, mikä on todella vähän, mutta paino ei siltikään putoa lukkiutuneen aineenvaihdunnan vuoksi. Ihmisen keho kun on alun alkaen luotu sellaiseksi, että se kestää pitkiäkin jaksoja syömättä. Helposti ajattelemme, että ylipainoisten ongelmat ovat vain luonteen heikkoutta, mutta ei asia läheskään aina ole niin. Onneksi näihinkin ongelmiin löytyy hoitomuotoja.

Paljon kiinnostavaa asiaa liittyi myös sokeriin. Monet lapset oppivat jo varhain sokerin makuun, syöväthän vanhemmatkin makeaa. Lapsi oppii esimerkistä. Kaupoissa on niin paljon houkutuksia, jotka olisi tärkeä oppia tunnistamaan huonoiksi valinnoiksi. Varsinkin pillimehuja ja jogurtteja/vanukkaita näkee usein lapsiperheiden ostoskärryissä. Niiden sokeripitoisuus on usein valtava ja saattaa yllättää vanhemmat. Esimerkiksi 2dl pillimehussa voi sokerinpaloja jopa yli 5 (sokerinpalan koosta riippuen) ja maustetuissa jogurteissa vieläkin enemmän. 

Pillimehua ja vanukasta välipalaksi

Karkit, pullat, keksit ym. kuuluvat samaan sokeriperheeseen. Kun sokeri yhdistetään valkoviljaan, on yhdistelmä erittäin huono. Jos taas pieni määrä makeaa nautitaan aterian jälkeen, verensokerin nousu jää loivemmaksi, sillä proteiinit, rasvat ja kuidut tasaavat tilannetta. Jatkuva sokerin/nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien syöminen aiheuttaa rutkasti ongelmia, jotka eivät liity yksinomaan verensokerin heilahteluihin. Mehun tilalle kannattaa esimerkiksi valita hedelmä/marjoja. Nopeissa tilanteissa minusta lapsilla toimii banaani, mutta tuskin lastakaan kannattaa opettaa naposteluun edes hedelmillä. Säännölliset ruoka-ajat ovat mielestäni tärkeitä. Opetetaan lasta syömään 3 pääateriaa (aamupala, lounas ja päivällinen) sekä kaksi pienenpää ateriaa (välipala ja iltapala). Aterioiden tulee olla täysipainoisia, sisältäen hiilihydraattien lisäksi myös proteiinia ja rasvaa. Kun ne ovat lisäksi laadultaan hyviä, lapsi jaksaa hyvin seuraavaan ateriaan asti. On lisäksi hyvä tiedostaa, ettei lapsella toimi samanlainen kylläisyyssignaali, kun hän syö makeaa. Toisin sanoen lapsi saattaa syödä karkkia, kunnes oksentaa. Tällöin vastuu on aikuisella.

Välipalavinkki: leipäjuustoa (proteiinia ja rasvaa) sekä soseutettuja lakkoja (hiilihydraatteja). Lisähiilihydraateiksi vaikka palanen leipää aktiiviselle tenavalle

Jos on tavoitteena pudottaa painoa, kannattaa muistaa, että kaikenlainen hiilihydraatti muuttuu kropassa lopulta sokeriksi. Myös se täysjyväleipä. Tällöin hiilihydraattien määrää on järkevä tarkkailla. Toki hyvistä hiilihydraattien lähteistä saamme vitamiineja, kivennäisaineita ja kuituja, joita elimistö tarvitsee, mutta käytetään kohtuudella ja kulutuksen mukaan. Kokonaan niitä tuskin kannattaa hylätä ainakaan pitkäksi aikaa. Muutoin aineenvaihduntaa säätelevä kilpirauhanen on ihmeissään ja voi jopa aloittaa lakon, etenkin jos jodin saanti on niukkaa. Painonpudotusongelmista kärsivän lienee viisainta hylätä myös keinotekoiset makeutusaineet.

Sellaisia ajatuksia viikonlopulta. Kävimme läpi myös vastaanottotyöskentelyn käytänteitä. Tarvitsenkin nyt 3 harjoitusasiakasta neuvojatason diplomitöitä varten. Laitan niistä erillisen postauksen. Jos olet kiinnostunut, seuraathan blogia tiiviisti. 

Tässä vielä leipävinkki (vähähiilihydraattinen, gluteeniton, maidoton), jonka eräs kurssilanen kertoi. 

Viikonloppuleipä: (aikuiseen makuun)

2, 5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl manteleita
3, 5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
0,5 dl kurpitsansiemeniä
3 rkl psylliumkuitujauhetta
1 tl merisuolaa
1 rkl hunajaa
3 rkl kookosöljyä
3,5 dl vettä

Sekoitetaan siemenet, mantelit ja kaurahiutaleet, psyllium ja suola. Sulatetaan kookosöljy ja lisätään siihen vesi ja hunaja. Asetetaan pieneen leipävuokaan (tai toiseen puoleen vuokaa, kuten itse tein) Annetaan vetäytyä esim. 2 tuntia jääkaapissa ja paistetaan 175 asteessa 20 minuuttia ja vielä ilman vuokaa n. 30min. Tämä leipä on mielestäni aivan liian "pureskeltavaa" pienelle lapselle, joten en antanut sitä heille. Siementen liotus ja jauhaminen etukäteen voisi tehdä leivästä lapsiystävällisemmän. :) Mutta näin aikuiseen makuun, olipahan hyvää!!

Siemenleipää uunituoreena. Täydellistä sanoisin :)

Alkuperäinen ohje: Viikonloppuleipä

Sama ruoka ei sovi kaikille

Sama ruoka ei sovi kaikille. Ihmiset ovat erilaisia. Eroamme toisistamme esimerkiksi siinä, miten elimistö reagoi erilaisiin ruoka-aineisiin. Se ruoka mikä yhdelle tekee hyvää, voi toiselle olla haitallista. Hyvinä esimerkkeinä mainittakoon kotimaiset viljat ja maitotuotteet. Moni onkin alkanut kokeilemaan erilaisia ruokavalioita ja metsästämään omaansa. Kokeileminen kannattaa! J

Kaurajuoma (ei luomu) ja riisijuoma sisältävät myös kalsiumia, joten niitä voi kokeilla vaihteeksi maidon tilalla ja esimerkiksi smoothien pohjana. Riisimaitoa ei paljoa alle 4-vuotiaalle.

Allergiat ja intoleranssit huomioidaan nykyään joukkoravitsemuksessa hyvin, mutta herkkyyksiä ei niinkään. Jos sinulla ei ole todettu keliakiaa, olettamus helposti on, että kaikki vilja sopii sinulle. Jos maito aiheuttaa ongelmia, mutta allergiaa ei ole, kokeillaan usein vähälaktoosisia tuotteita tai täysin laktoosittomia vaihtoehtoja. Aina sekään ei välttämättä tuo apua. Perimällä on iso vaikutus meidän kroppamme toimintaan. Vatsavaivoista kärsivällä saattaa taustalla voi olla myös jokin sairaus tai elimistön häiriötila. Toisilla taas on isompi taipumus lihomiseen, ja hän joutuu tarkemmin kyttäämään suupalojaan. Alttius sairastumiseenkin vaihtelee.

Kaksosten äitinä vertailen usein sitä, mistä ruoista lapset pitävät, mistä eivät, ja miten jokin ruoka vaikuttaa heidän vatsantoimintaan ja jaksamiseen. Sitä on helppo tarkkailla, kun tietää, mitä he ovat syöneet (ja vielä toistaiseksi saa sen itse päättääkin). Vaikka kaksosemme syövät aina (lähes) samaa ruokaa, toisen vatsa reagoi herkemmin. Hän ei tosin malta pureskella ruokaa kunnollisesti. Myös muut elämäntapatekijät vaikuttavat asiaan, joten ei asia ole niin yksiselitteinen. Omakohtainen kokemus on, että kun lapsen ruokavalio on sopiva, lapsi on tasapainoisempi ja nukkuu paremmin.

Uudet Suomalaiset ravitsemussuositukset ilmestyivät hiljattain tänä keväänä. Ne on ennen kaikkea laadittu koko väestöä ajatellen, ei niinkään yksilöitä tarpeita varten. Niistä voimme hakea vain karkeita suuntaviivoja, sillä esim. yksilöiden energiankulutuksissa, ravintoaineiden tarpeissa ja ruoan hyväksikäytössä voi olla huomattaviakin eroja. Mielestäni oma ruoanjälkeinen olotila kertoo jo aika paljon siitä, miten hyvin ruoka sopii ja onko tullut syötyä sopiva määrä. Parhaimmillaan ruoka lisää vireyttä ja antaa hyvänolon tunteen vatsaan. Olo on kylläinen ja ruoalla jaksaa seuraavat vähintään 3 tuntia ilman väsymystä tai voimakasta verensokerin romahtamisen tunnetta. Varsin usein kuulee ihmisten sanottavan, että ruokailua seuraa kova väsymys, eivätkä silmät tahdo pysyä auki toimistotyössä. Silloin ateriassa lienee parannettavaa. Toisaalta ruoanjälkeiset vatsakivut, ilmavaivat ym. turvotukset eivät nekään ole normaaleja tuntemuksia. Taustalla voi olla monenlaisia ongelmia, jotka tulee selvittää. Siihen on omia menetelmiä, joiden parissa tulen toivottavasti tulevaisuudessa työskentelemään. Omien tuntemusten havainnointi auttaa paljon. Ärsyttäviä/epäsopivia ruoka-aineita kannattaa tietenkin välttää.

Samaa ruokaa syövien kolesteroliarvoissakin voi olla suuria heittoja. Geenit vaikuttavat. Esimerkiksi tietyntyyppinen geeniperimä saattaa altistaa sydän- ja verisuonitaudeille muita enemmän, jos ravinto sisältää paljon tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia. Olen kirjoittanut kookosöljystä blogissani paljon ja kertonut, että käytämme sitä ruoanlaitossa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että vaikka kylmäpuristettu kookosöljy on loistava rasva ja sen on osoitettu laskevan useimpien kolesteroliarvoja, se voi osalla ihmisistä jopa nostaa kolesteroliarvoja muiden kovien rasvojen tapaan. Jälleen kerran, on muistettava yksilöllisyys.

Kasvisten käyttöä painotetaan paljon. Uudessa ruokapyramidissakin kasvikset on laskettu ruokavalion perustaksi, mikä on loistava parannus vanhaan malliin. Osa kasviksista pitäisi lisäksi syödä kypsentämättöminä. Tosin esimerkiksi ärtyvästä suolesta kärsivä saattaa saada monista kasviksista kovia vatsanväänteitä. Tai nk. raakaruoka ei ehkä sovikaan kaikille. Herkkä suolisto hyötyy rauhoittavasta esimerkiksi lämpimiä sosekeittoja sisältävästä ruokavaliosta. Itse en voisi kuvitellakaan kylminä talvipäivinä syöväni kylmää ruokaa, kun muutoinkin olen taipuvainen palelemaan. Lapsille annan runsaasti lämpimiä ruokia enkä kohtuuttomasti esimerkiksi raakoja vihanneksia. Terveellisinä pidetyt pähkinät eivät nekään välttämättä sovi kaikille, vaan saattavat turvottaa vatsaa. Jos niiden liottaminen/idätyskään ei auta, niiden käyttöä lienee viisasta rajoittaa tai luopua niistä kokonaan. Lapsillemme en anna pähkinöitä, mutta siemeniä kyllä silloin tällöin jauhettuna.

Kokeileminen kannattaa! Kyllä! Jos vatsa reagoi turpoamalla, ripuloimalla tai olo on muuten vain kehno, väsyttää, on makeanhimoa ym. oireita, ruokavalion kunnostaminen on tarpeen. Valkoisen vehnän ja sokerin karsiminen jo sekin voi auttaa monella. Terveellinen ja keholle sopiva ruokavalio normalisoi painoa ja voi jopa palauttaa kehoon kadoksissa olleen hyvän olon! Ja kukapa ei haluaisi voida hyvin J

Muuttomatkaeväät pakattu

Huh, huomenna muutetaan. Kahden alle kaksivuotiaan säheltäessä muuttolaatikoiden seassa, pakkaaminen on välillä melkolailla kaaosta. Pakkasin kylmälaukkuun eväät jo tänään, jotta huominen aamu olisi mahdollisimman kiireetön.

Koska ajan yksin lasten istuskellessa/nukkuessa takapenkillä, en voi olla eväiden syöttäjänä kuten tavallisesti. Ajamme Torniosta Espooseen, ja minä toimin lasten kuskina miehen ajaessa muuttokuormaa. Pidämme mahdollisesti yhden välipalatauon, jolloin voin syöttää lapsille jugurttia, banaania ja avokadoa. Riisikakkuja, kaurakeksejä ja pakastekuivattuja marjoja lapset voivat napostella ajon aikana. Myös täysjyväriisimuroja laitoin pieniin rasioihin, joista lienee mukava napsia. Lisäksi otin kaurapillimaidot molemmille. Toivon, että ehdimme päivälliseksi Keski-Suomeen toiseen mummolaan.

Hieman jännittää, miten touhukkaat taaperot jaksavat istua. Penkin selkänojiin kytketyt videonäytöt ovat onneksi toimineet yleensä ihan hyvin viihdyttäjinä. :)