tiistai 24. maaliskuuta 2015

Banaanilettuja; saisinko äiti vielä yhden?

Maanantait kaipaavat meillä tuhtia välipalaa, jotta lapset jaksavat alkuillasta muskarissa, ja koska päivällinen venyy usein puoli seitsemään saakka. Nopea, terveellinen, maukas ja takuulla nälkää pitävä välipala syntyi eilen banaaneista ja kananmunista.

Letut maistuvat vaikkapa mansikoiden ja jogurtin kanssa

Nopeat banaaniletut

2 (luomu)banaania
4 (luomu)munaa
vaniljajauhetta


Sekoitetaan aineet sauvasekoittimella soseeksi ja paistetaan miedolla lämmöllä (lettupannussa) voissa tai kookosöljyssä kauniin ruskeiksi. Lettusten kanssa voi tarjoilla vaikka marjoja ja kreikkalaista jogurttia, kuten meillä eilen.

Oman mummini vanha valurautainen lettupannu on liki sata vuotta vanha

Kuten otsikosta voi päätellä, näitä lettusia pyydettiin useaan otteeseen lisää. Poika taisi syödä lopulta 8 tai 9 pikkulettua täytteineen. Koska proteiinipitoisten lettujen makeus tulee banaaneista ja marjoista, mitään sokeripiikkiä ne eivät aiheuta. Maistuivatpa nämä aikuisillekin. :)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Dipl. Ravintoneuvoja!

Viime vuoden loppupuolella sain Ravintoneuvoja -opinnot päätökseen, ja jokin aika sitten myös todistuksen tutkinnostani. Voin iloisena todeta saavuttaneeni pätevyyden ravintoasioiden ammattilaisena ja tutkinnon, jonka olen pitkään halunnut liikunta-alan koulutukseni rinnalle. Näin ollen voin toimia ihmisten auttajana erilaisissa ravintoon liittyvissä ongelmissa kuten ylipaino ja laihduttaminen, suolisto- ja vatsavaivat, huonot veren rasva- ja sokeriarvot ja vaikkapa vain yleisesti paremman vireyden saavuttaminen ruokavaliota parantamalla.

Ravintoneuvoja, viimeinkin!

Opintoni jatkuvat tänäkin keväänä, mutta melko väljästi. Ajatuksenani on opiskella ravintoterapeutiksi asti, eikä se kovin monesta kurssista kyllä ole kiinni. Terapeuttiopinot taasen antavat valmiutta auttaa ihmisiä vakavemmissa sairauksissa kuten kilpirauhasongemissa ja kroonisessa väsymyksessä tai esim. rappeumasairauksissa. Tänä keväänä pidän kuitenkin hieman taukoa opiskelusta, ja siksi päivitän blogiakin epäsäännöllisemmin. Ensi syksynä jatkan todennäköisesti aktiivisemmin, ja mukaan tulee uusiakin teemoja.

On mukavaa tarkastella oman ravitsemusajattelun kehittymistä opintojen edistyessä. Perheemme ruokavalio on elänyt koko ajan opintojen hengessä. :)

Tällä viikolla olemme viettäneet Vihdissä erittäin lämmintä ja aurinkoista kevätviikkoa. Kesää odotellaan jo kovasti ja ennenkaikkea kesän ihania kotimaisia kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

Ihanaa kevään odotusta!


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Laskiaispulla, aitoa vai ei?

Kädessäni on Mats-Eric Nilssonin teos "Aitoa ruokaa". Kirja on jatkoa opukselle "Petos lautasella", josta ole aikaisemminkin täällä kirjoitellut. Tässä kirjassa tuodaan seikkaperäisesti ilmi eri elintarvikkeiden valmistuksessa käytettäviä tapoja, raaka-aineita ja lisäaineista puhutaan paljon. Kirja paljastaa kuluttajalle, mitä hän todella syö käyttäessään melko tavallisia elintarvikkeita. Kirja on edellistä versiota hieman kattavampi. 



Tiedätkö sinä, mitä syöt? Jos ostat raaka-aineet pääsääntöisesti sellaisina, etteivät ne sisällä pakkauksia tai pitkiä ainesosaluetteloita, tilanne on varmasti ihan hyvä. Toisaalta valtaosa kauppojen tuotteista on jotakin aivan muuta. Lapset, jotka käyttävät paljon eineksiä ja ruokavalio on huonossa jamassa, tottuvat pienestä pitäen aromeilla maustettuun ruokaan ja usein myös runsaaseen sokerin määrään. Tässä laskiaisen aikaan tarkastelin kaupan laskiaispullan ainesosaluetteloa. Äkkiseltään laskettuna kaupan valmispulla sisältää yli 20 eri ainesosaa. Usein kuitenkin näitä herkkuja näkee markkinoitavan "kuin kotona tehdyiksi" tms. Harva kuitenkaan käyttää pullan leivonnassa tuollaista määrää lisäaineita.

Laskiaispulla, hillo ja kerma 

Ainesosat: Vehnäjauho, laktoositon kuohukerma (28 %), mansikkahillo (20 %) [sokeri, mansikka, vesi, sakeuttamisaineet (E440, E412, E410), säilöntäaine (E202)], kasvimargariini [kasviöljy ja -rasva (palmu, rypsi, kookos), vesi, emulgointiaine (E471), suola, aromi, väri (E160a)], kananmuna, sokeri, dekstroosi, hiiva, tärkkelys, emulgointiaineet (E481, E472e), suola, kardemumma ja vesi. Saattaa sisältää pieniä määriä mantelia. 

Jostakin syystä laskiaisena meillä sitten syötiin omatekoisia pullia, mansikoilla ja kermavaahdolla ja ihan ilman lisäaineita.

Kohtuus kaikessa. Ei valmispullan syöminen nyt niin synti ole, jossei ihan joka päivä siihen tai muuhun vastaavaan valmisvalkojauhotuotteeseen päädy. Timo Kettunen kirjoitti kiinnostavasti Iltalehden Blogissaan siitä, kuinka tulevaisuudessa saatetaan nähdä kahtia jakautunutta väestöä. On sokerilla kasvatettuja ja sairaita aikuisia ja toisaalta niitä, jotka eivät voi syödä juuri mitään, kun ovat kaikelle allergisia tai yliherkkiä liiallisen ruokakontrollin vuoksi.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Tuliaisina flunssa

Paluulennolta Münhenistä Helsinkiin tai lentokentältä poikamme nappasi itselleen flunssan, joka sitten tarttui siskoon ja lopulta isäntään. Itse vielä sinnittelen. Koko reissun olimme terveinä, ja koputtelin jo puuta...

Lapsien kädet käyvät kaikkialla ja välillä he hierovat nenää ja suuta. Poikamme ehtii enemmän ja nopeammin, ja jostakin syystä hän myös saa nuo taudit aina ensimmäisenä. Koneessa yskittiin, tottakai ja kentällä lapset leikkivät julkisissa lapsille suunnatuissa paikoissa. Taisi jäädä kyllä kädetkin pesemättä koneessa ennen ruokaa. 


Flunssapöpöjä hakemassa leikkilentokoneessa
Iso osa vastutuskykyä sijaitsee suolistossa, sillä sen pinta-alan on niin laaja. Huono suoliston kunto tekee sen, että mikrobeja ym. haitallisia aineita pääsee helpoimmin verenkiertoon. Flunssan ehkäisyssä suosimmekin probiootteja ja tarvittaessa muitakin suolistontukiaineita ja esim. riittävää D-vitamiinia. Aina nekään eivät vaan riitä. Itse suosin lisäksi nenäkannua, jolla saa mikrobeja huuhdeltua limakalvoilta jo hyvin aikaisessa oirevaiheessa. Myös echinaforcea pidän varsin hyvänä kausittain käytettynä. Jatkuvastihan sitä ei tule käyttää.

Kuume nousi pojalla hyvin korkeaksi ja hän oli ihan poissa pelistä yhden päivän ajan. Usein kuumeisenakin hän on jaksanut leikkiä, mutta nyt hänelle ei maistunut ruoka, ja päivä kului sohvalla nukkuen. Myös tytär oli tämän flunssan aikana varsin voimaton aikaisempiin verrattuna. Kuumeen aikana ruokaa tuskin kannattaakaa tyrkyttää. Kroppa taistelee paremmin flunssaa vastaan, kun ruoansulatuselimistöä ei liikaa kuormiteta. Riittävä nesteen saanti sen sijaan luonnollisesti on tärkeää.

Tänään alkoi jo elämä voittaa. Poika kokeili ensi kertaa hiihtoa, tytölle ei vielä lupaa annettu.

Tästä se lähtee...

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Itävaltalaisia perinneruokia

Ravintolassa syöminen on lasten mielestä tosi mukavaa. Se taitaa olla vesseleistä aika jännittävää! Ulkomailla on mukavaa maistella paikallisia ruokia monipuolisesti. Vieraat maut eivät kuitenkaan aina ole lapsille niitä mieluisimpia.

Keski-Eurooppalainen herkku, knöödeli, lapsille ei maistunut. Tämä jauhopallo sisältää jonkin verran juustoa tai lihaa, mutta on pääasiassa ilmeisesti vehnäjauhoja ja sisältää usein myös esim. lisättyä vehnägluteenia. Isännän kotiin kantama juustoknöödeli ainakin oli *********** (ei mieleistäni, eivätkä sitä lapsetkaan syöneet.) Perinteisesti tuo knöödeli keitetään suolaisessa liemessä ja niitä tarjoillaan mm. rinneravintoloissa.

Lihaknöödeli suolaisessa liemessä

Rinneravintoloissa myydään myös soseutettua hernekeittoa makkaralla tai ilman. Lihaton versio oli ainakin hyvin maukas ja sopi täydellisesti laskupäivän lounaaksi.

Hernekeittoa makkaralla

Innsbruckin reissulla lounastimme kiinalaisessa. Lasten kanssa on helppoa mennä paikkaan, josta ruoan saa heti. Valtaosa tarjottavista oli kuitenkin lapsille liian tulisia ja salaatit etikkaisia. Ns. rapulastut ja kevätkääryleet upposivat parhaiten. Valitettavasti! Rapulastuthan ovat pääasiassa jauhoa (tapiokatärkkelystä ja vehnäjauhoa). Rapua niissä on n. 4,5 %. Lisäksi niissä on suolaa, sokeria ja auringonkukkaöljyä.


Kiinalaiseen tapaankin on joskus kiva syödä.
Kaupunkireissulla hengähdimme kahvilassa, joka oli kyllä poikkeuksellisen hyvin valittu. Sattuipa se nimittäin tarjoamaan luomukahvia ja myynnissäkin oli yhtä ja toista. Kahvin seuralaiseksi valitsin chiansiemenistä ja vadelmista tehdyn kiisselin cashew -kermalla. Näitä ei joka paikasta saakaan. Tosin vadelmia tuskin oli keitetty...

Luomukahvilan antimia

Chiavadelmakiisseli oli tehty tiiviiseen lasipurkkiin.
Tomaattikeitto on mitä parahin alkuruoka. Vuoden takaisella Italianmatkalla en löytänyt sitä yhdestäkään ravintolasta. Eräässä ravintolassa sain loistavan pehmeän makuisen tomaattikeiton. Soseutettu kasviskeitto vie suurimman nälän pois terveellisellä tavalla eikä pääruokaa tule sitten hotkittua. Suosittelen! Lapset söivät tällöin puoliksi aikuisten aterian: lohta, röstiperunaa ja alkuun salaattibuffan antimia. Lastenlistan ruoat ovat usein tylsiä ja epäterveellisiä.

Haudutettua tomaattikeittoa, vihdoinkin! :)
Knöödelin lisäksi omenastruudeli tuntuu olevan herkku, jota on jokapaikasta saatavilla. Täytyihän sekin kokeilla. Omenilla täytetystä voitataikinarullasta ei kyllä hedelmää puuttunut. Omenia oli valtavasti. Tämä herkku oli luonnollisesti myös lasten mieleen.

Omenastruudeli tarjoillaan joko vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa. 
Ravintolaruokailujen myötä lapset ovat syöneet reippaasti normaalia enemmän valkojauhoja, sokeria ja suolaa. Vaikka eilinen pizza oli heistä todella hyvää, kyllä lapsia janotti illalla. On kieltämättä hieman haastavaa taas palauttaa lapset ruotuun reissun jälkeen. :) Eiköhän se tästä...

Pitsaakin tottakai...

maanantai 12. tammikuuta 2015

Terveisiä kotimaasta

Arki jatkuu Zillerissä! Viime viikon perjantaina isännän vanhemmat ja sisko tulivat Zillertaliin. Tuliaisina heillä oli perinteisiä suomalaisia makuja: puolukkahilloa ja ruisleipää sekä itse kylmäsvustettua lohta. Vesselit saivat myös ihania leivinuunissa kuivattuja suomalaisia omenoita. Niitä ja kookoslastuja natusteltiin eilen aamupäivällä Kletre Zentrumissa, jossa vietimme aamupäivän kiipeilyn parissa. Näiden terveellisten pikkueväiden syömisessä oli sopivasti puuhaa ajankuluksi.

Kotimaisten omenien tunnelmaa
Puolukkaa! :)
Tunnelmat läheisestä kiipeilykeskuksesta

lauantai 10. tammikuuta 2015

Ulkomaiset pakastemarjat

Ennen reissuun lähtöä mietin, kuinka tulisin toimeen ilman ihania suomalaisia marjoja 3 viikon ajan. Lapset varmasti tulisivat, mutta itse kaipaan marjaherkkuja varsinkin aamuisin ja iltaisin. Marjojen kuivaaminen kävi mielessä, mutta jäi tekemättä. Isännän mukaan Itävallassa olisi kuitenkin saatavilla niin pakaste- kuin tuoremarjojakin.

Tuoreena täällä myydäänkin paljon muunmuassa miedonmakuista karhunvatukkaa. Pakasteesta isäntä oli löytänyt ainakin vadelmaa sekä mustikkaa. Vadelman alkuperämaa on Serbia, mustikoiden Slovenia. Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Evira suosittaa, ettei ulkomaisia pakastemarjoja käytettäisi ilman kuumennusta. Niitä pitäisi keittää vähintään 2 minuuttia tai kuumentaa 90 asteeseen 5 minuutin ajaksi. Syynä tähän ovat pakastemarjoissa mahdollisesti esiintyvä A-hepatiitti sekä vadelmissa esiintyvä norovirus. Riittävä kuumennus tuhoaa tämä virukset, pakastaminen ei. Suomeenkin tuodaan runsaasti ulkolaisia pakastemarjoja, joista varsinkin vadelman kohdalla tulisi olla tarkkana.

On todella harmillista laittaa pakastemarjat kiehumaan, mutta jos marjoja tekee mieli, niin eipä tässä muutakaan voi. Osan marjoista voimme toki korvata hedelmillä, mutta esim. aamusmoothie kyllä kaipaa nimenomaa marjoja... tällä mennään!

Ulkolaisia pakastemarjoja ei suositella käytettäväksi ilman keittämistä

Keittäminen taas tuhoaa osan ravinteista...
Jäisten marjojen puutteessa laitoin banaania paloina pakasteeseen yön ajaksi. Näin sain aamusmoothieseen mukavan kohmeisen koostumuksen. Marjat siis laitoin mukaan keitettyinä ja jäähdytettyinä. Niin, sauvasekoitin on mukana reissussa, onneksi! Tyttö syö nimittäin tällä hetkellä soseruokaa, sillä toinen etuhammas sai pahan tällin toissapäivänä tytön kaatuessa karusellissa. Hammas painui hieman sisäänpäin. Kaikenlaista!!:/

torstai 8. tammikuuta 2015

Terveyskaupassa

Piipahdimme eilen Mayrhofenissa, josta löytyi heti kättelyssä terveystuotteita myyvä kauppa. Heti oven suussa vastaan käveli jodioitu raffinoimaton merisuola!! :) 100g:ssa suolaa on 2000 mikrog. jodia. Ruokasuolassa on Suomessa 2200 mikrog. (fineli) ja normaalissa merisuolassa vain 74 mikrog. Väriltään tuo suola oli kyllä ihan valkoista. Lue myös aikaisemmin kirjoittamani juttu jodista.



Iso kassillinen täynnä tuotteita poistuin kaupasta hymyssä suin. Suolan lisäksi mukaan tarttui myös mm. spelttituotteita, luomusuklaata, kookosöljyä ja näitä hirssista tehtyjä muroja. Luomulaatuiset hirssipallerot sisältävät vain hirssiä ja merisuolaa. Niitä lapset napostelivat ihan sellaisenaan.


tiistai 6. tammikuuta 2015

Ruokaostoksilla Zillertalissa

Ruokakaupassa! Siellä voisin viettää loputtomasti aikaa; silloin kun on aikaa! On mahtavaa tutkia ulkomaisten kauppojen valikoimia, ja on ilahduttavaa huomata, että nykyisin löytyy paljon terveellisiä vaihtoehtoja myös erityisruokavalioita noudattaville. Pienissä marketeissakin on runsaasti luomutuotteita sekä tietenkin lähellä tuotettua ruokaa. 


Tuoreita marjoja (alkuperämaa tosin hieman arvelutti)
Luomulaatuisia kaurahiutaleita, jauhoa, siemeniä, hirssiä... näkkärin tekoon!
Luomuvihannesmehua hyvin edulliseen hintaan
Itävallassa myydään myös laajasti erilaisia maitotuotteita ja ihania juustoja. Perinteisiä maustamattomia jogurtteja useammalla eri rasvapitoisuudella sekä myös rahkaa, jossa hieman rasvaa mukana. Suomessa suurin osa rahkoista lienee rasvattomia.  Hiutaleista syntyi oikein maukas puuro. Tosin jätin hiutaleet yöksi likoamaan. Vihannesmehu sen sijaan toimii loistavasti mm. ruokaa odotellessa, joskin lasten makuun se ei oikein ole.

Tässä vielä tunnelmia. Parvekkeelta on hienot näkymät Zillertalin laaksoon. Kohta murtsikoimaan!!

Aurinkoinen näkymä parvekkeelta...
Isäntä valmistautumassa työpäivään!


maanantai 5. tammikuuta 2015

Reissussa

Reissuelämää! Sitä tulemme viettämään seuraavat 3 viikkoa. Ihana vuorten ympäröimä Zillertalin laakso Itävallassa! Arki lasten kanssa jatkuu siis hieman jylhemmissä maisemissa isännän tehdessä töitä. 

Matkustuspäiväksi valikoitui sunnuntai, joten kohteeseen saavuttuamme kaikki ruokakaupat olivat oletetusti kiinni. Huoltoasemalta saatiin onneksi järkevää jogurttia sekä marjasmoothieta suomalaisen kaurapuuron päälle. Lasten iltapala kasassa! Kaurahiutaleet seuraavat minua aina ulkomaan reissuille :) Aamulla isäntä sitten säntäsikin kauppaan heti varhain, joten perinteinen lounaan valmistus ennen aamu-ulkoilua oli mahdollista. Lapset saivatkin ensimmäisenä reissupäivänä tutun lounaan: kanaa, riisiä ja kasviksia kermaisessa kastikkeessa puistossa ulkoilun päätteeksi.Tästä on hyvä jatkaa, linssit on jo likoamassa. 

Tuttua ruokaa, vieraassa paikassa

Omat eväät kunniaan! Lentokoneessa tarjottiin kolmioleipiä, ja lapset saivat halutessaan jogurttia. Jogurtit olivat perinteisesti hyvin makeita (sokeripitoisuus yli 18g/100g), mikä vastaa jo monen jäätelön hiilihydraattipitoisuutta. Ei ihme, että lasten posket punoittivat, vaikkei koko setti uponnutkaan. :) Kun lapsen on jaksettava istua paikallaan, sokeristen ruokien syöttäminen ei liene järkevää. Nopeasti sokeristuvat tuotteet, tekevät lapset tällöin erityisen levottomiksi. Järkeviä naposteltavia ovat raa´at vihannekset, kuten porkkanat ja kurkut sekä kohtuudella hedelmät. Lentomatkalla meillä oli eväänä lisäksi paahdettuja kookoslastuja sekä täysjyväleipää ja manteleita sekä lounassalaatit.

Nyt nautin kuumaa pakuriteetä ja ihailen upeaa parvekemaisemaa lasten nukkuessa päiväunia! :)

lauantai 3. tammikuuta 2015

Värikästä Uutta Vuotta 2015!

Iloista alkanutta vuotta!!

Tammikuinen keli Etelä-Suomessa ei näytä kovin ihanteelliselta. Räntää sataa taivaan täydeltä ja kaikki lumi on poissa. Onneksi saimme sentään nauttia valkeasta joulusta ja vuoden vaihteesta. Harmaa keli voi helposti tehdä olostakin väsyneen, eikä ihme, että täällä pohjolassa monen mielikin on maassa talvikuukausina. 

Nyt kannattaakin valita lautaselle paljon värikkäitä kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Varsinkin tummanvihreät kasvikset antavat väsymykselle kyytiä. Tuoreet ruoat helpottavat juhlakauden jälkeistä tunkkaista olotilaa ja virkistävät. Kasvikset ovat kehoa emäksisöiviä, ja auttavat siinäkin mielessä monenlaisessa vaivassa, joka johtuu kehon liiallisesta happamuudesta.

Jouluna mummu oli valinnut vihreän salaatin päälle granaattiomenaa. Tästä hedelmästähän syödään vain malto siemenineen, ja valkoiset osat jäävät käyttämättä. Granaattiomena on erityisen kauniin värinen hedelmä, jonka pelkkä katselukin alkaa virkistää :) 



Huomenna perheemme reissaa Itävallan Zillertaliin kolmeksi viikoksi isännän töiden perässä. Ehkäpä tänä aikana syntyy paikalliseen ruokakulttuuriin liittyviä kirjoituksia.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kanelista haittaa pikkulapsille

Jouluna kanelin käyttö lisääntyy riisipuurojen ja makeiden leivonnaisten myötä. Harva tulee ajatelleeksi, että kanelista voi helposti saada liiallisen määrän kumariini- nimistä yhdistettä, joka on haitallista maksalle. Kumariini on maksalle myrkyllinen aine. Päivättäinen saantimaksimi 15 kiloiselle lapselle (n.3v) saattaa ylittyä jo yhden korvapuustin syömisellä (alle 0,5tl kanelia). Kanelin kumariinipitoisuuksissa on kuitenkin vaihtelua.

Päiväkotien ruokailuissa kanelia sisältävien ruokien määrää on asianmukaisesti rajoitettu, eikä ilmeisesti ole vaarallista, vaikka kumariinin siedettävä päiväsaanti tilapäisesti ylittyisikin esimerkiksi jouluna. Eviran mukaan pienten lasten ei tulisi syödä useita kanelia sisältäviä tuotteita päivittäin. Pipareissa kanelia on verrattain melko vähän. Runsaasti kanelia voi sisältää esimerkiksi korvapuustit ja kanelikorput. Lisää kumariinista voi lukea Eviran sivuilta: Altistuminen kumariinille


Länsiväyläkin uutisoi asiasta 20.-21.12.2014


Suomessa myydään pääasiassa kassiakanelia, joka sisältää kumariinia tavallisesti 2-3mg/g. Luontaistuotekaupoista saatavassa Ceyloninkanelissa kumariinipitoisuudet ovat huomattavasti pienempiä. Ceyloninkaneli on tavallista kanelia hieman kalliimpaa.

Ennen joulua leivoin mausteisen taatelikakun. Tämä maidoton ja gluteeniton kakku maistui todella ihanalta ja lisäksi se oli lasten mieleen.  Kakussa käytin perinteisen kanelin sijaan Ceylonin kanelia.

Jouluinen taatelikakku





200g taateleita
1,5dl vettä
2dl kookosöljyä
1dl kookossokeria
2 banaania
1dl kookoskermaa
2dl täysjyväriisijauhoa
1dl kookosjauhoa
0,5 dl mantelijauhoa
2rkl psylliumia
1rkl kaakaojauhetta
2tl ruokasoodaa
1tl neilikkaa
1tl jauhettua inkivääriä
1 tl ceyloninkanelia
1 tl kardemummaa
1dl valmista pakuriteetä
2-3 rkl lucumajauhetta
Voiteluun kookosöljyä ja mantelijauhetta


Pilko taatelit kattilaan ja keitä vesitilkassa kunnes pehmenevät. Lisää kookosöljy, sokeri, sauvasekoittimella muussatut banaanit, sekä kookoskerma. Hämmennä tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä. Lopuksi pakuritee. Lusikoi voideltuun irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia.
Joulun juhlinta alkaa olla takanapäin, ja on aika palata normaaleihin ruokarutiineihin. Meillä se tarkoittaa muunmuassa sitä, että runsaasti suolaa sisältävät ruoat jäävät vähemmälle lasten ruokailussa eikä herkkujen käyttö ole päivittäistä. 

torstai 18. joulukuuta 2014

Joulua odotellessa: gluteenittomat pasteijat

Nyt leivotaan pasteijoita. Enpä ole montaa kertaa niitä elämässäni tehnyt, ja nyt ensimmäistä kertaa ilman vehnäjauhoja. Ja onnistuuhan se. Kun lähtee korvaamaan vehnäjauhoja gluteenittomilla jauhoilla, täytyy sitko tehdä esim. käyttämällä psylliumia. Valmiissa jauhoseoksissa on monesti psyllium valmiina. 




Nyt mentiin näin:

250 g pehmeää voita
250 g rahkaa
5 dl valmista gluteenitonta jauhoseosta (itse käytin 3 dl tattarijauhoja, 0,5 dl perunajauhoja ja 1,5dl riisijauhoja sekä 1 rkl psylliumia)
1 tl leivinjauhetta

Sekoitetaan aineet (ensin voi ja rahka yhteen, sitten jauhot sekaan) ja laitetaan vetäytymään jääkaappiin. Ja ei kun leipomaan. Täytteeksi laitoin keitettyä täysjyväriisiä, keitettyä luomumunaa, suolaa ja tilliä. Gluteeniton taikina on perinteistä hauraampi, varsinkin tattarista tehtynä, joten leivontavaiheessa pitää olla varovainen. Paistellaan 200 asteessa n. 15 minuuttia. 

voiteluun kananmunaa ja pinnalle unikonsiemeniä

Lapset maistelivat pasteijoita välipalalla. Poika piti niistä enemmän, ja söikin kaksi pasteijaa. Tyttö puolestaan hieman vierasteli uutta ruokaa.

Hieman haaleina nämä maistuvat parhailta

lauantai 13. joulukuuta 2014

Itse täytettävä joulukalenteri

Joulukalenterit kuuluvat joulun odotukseen, ehdottomasti! Tänä vuonna löysin Muumi-kaupasta lapsille avattavat joulupallot, joihin mahtuu sisälle jotakin pientä. Joka yö tonttu on käynyt tuomassa palloon pienen herkun tai lelun, jos lapset ovat olleet kiltteinä. Yllätykseksi valitsen jotakin hyvää mutta terveellistä, kuten kuivattuja luomuhedelmiä: mangoa, lohikäärmehedelmää ja rusinoita, pienen keksin tai vaikka tummaa suklaata (min. 70 %), jota lapset muuten rakastavat. :) Joulukalenterin saa avata vasta aamupalan jälkeen, eikä sen sokerit siten vaikuta aamupalan syöntiin. Puurot menee paljon tavallista reippaammin, kun joulukalenteri houkuttelee vieressä. Lapset eivät osaa vaatia makeisia, sillä en ole niitä heille tarjonnut tummaa suklaata lukuunottamatta. 

Päivä kerrallaan täytettävä joulukalenteri on päivän yksi kohokohdista!

Tänään kävin pyörähtämässä joulumarkkinoilla Espoon Kattilassa. Sieltä löysin paikallisia lähi- ja luomutuotteita edulliseen hintaan. Kotiin lähti luomumunien lisäksi mm. karjalanpiirakoita ja itsetehtyä mantelisuklaata. Itse tehdyssä karjalanpiirakassa voi aistia puhtauden ja lisäaineettomuuden. Teollisissa piirakoissa on lähes poikkeuksetta mukana niin kovetettua kasvirasvaa kuin vehnägluteeniakin rakenteen parantamiseksi. Lisäaineista ja margariinista oli taasen juttua mediassa, kun espoolaisäidit olivat vaatimassa luomuvoita päiväkoteihin margariinin tilalle. Tämä rasva-asia tuntuu jakavan mielipiteet aina vaan. Mitä ruoan puhtauteen ja aitouteen tulee, niin kyllä voi päihittää margariinin mennen tullen. 

Karjalanpiirakka maistui munavoin ja porkkanakeiton kanssa


Jännittävää Joulunodotusta!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän fenkolikeitto

Kauppareissulla silmiini osunut fenkoli päätyi itsenäisyyspäivänä keitoksi. Ohjeen muistin aikaisemmin nähneeni hiljattain osatamassai irti sokerista -kirjassa. Tiedossa olisi helppoa ja nopeaa ruokaa, joka soveltuu vaikka alkukeitoksi. Näin ainakin meillä.


Fenkolit ja purjo (käytin tosin sipulia) kuullotetaan voissa, lisätään kuivattuja fenkolinsiemeniä ja omenaviinietikkaa, pari perunaa, valkosipulia ja kasvis tai kanalientä. Keitellään puolisen tuntia ja sitten survotaan sauvasekoittimella. Tarjoiluun sitten voi laittaa parmesaanilastuja, turkkilaista jogurttia ja fenkolin tummanvihreät lehdet.

Fenkolikeittoa itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Melko kauan jouduin survomaan, jotta kokonaiset fenkolinsiemenet menivät ihan murusiksi. Ehkpä ne olisi voinut jättää kokonaan poiskin. Lapset saivat myös osakseen tästä uudesta elämyksestä. Alkujärkytyksen jälkeen molemmat söivät keittoa vajaat 10 lusikallista, mutta eipä vaikuttanut olevan ihan lempiruokaa. Onneksi oli poroa pääruoaksi.

Fenkoli on hyvä ruoansulatukselle. Se tehostaa muunmuassa rasvojen pilkkoutumista ja voi siten auttaa niitä, joilla on huono ruoansulatus ja vatsa- tai suolistovaivoja. Muitakin hyvä vaikutuksia on havaittu mm. anemian ja hengitystieongelmien hoidossa.




maanantai 1. joulukuuta 2014

Saatko tarpeeksi jodia?

Jodista on kirjoiteltu viime aikoina paljon. Myös viime viikonlopun kurssilla aihe nousi jälleen esille. Eikä syyttä, sillä aihe on tärkeä. Suomalaisilla on lievää jodin puutosta (FINRISKI-tutkimus). Jodi on elintärkeä kilpirauhasen toimintaan vaikuttava hivenaine, jonka päivittäinen saantisuositus 2-6- vuotiaille lapsille  on 90 mikrog. ja 6-9 vuotiaille 120 mikrog. ja tätä vanhemmille 150 mikrog/vrk. Jodin tarve lisääntyy raskaus- ja imetysaikana. Jodin puute aiheuttaa kilpirauhasen toimintahäiriöitä: esim. väsymystä, hitautta ja painonnousua.

Jodia lisätään suomessa ruokasuolaan. Muita hyviä jodin lähteitä ovat muunmuassa merikalat, maitotuotteet ja etenkin merilevä ja jodia on myös monivitamiinivalmisteissa. Merilevissä jodipitoisuudet saattavat vaihdella hyvinkin paljon, eikä niitä siksi suositella lapsille eikä esimerkiksi raskaana oleville. Tavallisen ruokasuolan korvaaminen esimerkiksi merisuolalla tai ruususuolalla asettaa jodin saannin tarkastelun alle. Kurssimme opettaja olikin sitä mieltä, että kilpirauhasen ongelmat tulevat jatkossa lisääntymään valtavasti ihmisten siirtyessä erikoissuoloihin, ja ellei jodia aleta lisäämään johonkin muuhun elintarvikkeeseen. Tanskassa jodia on alettu lisäämään leivässä käytettävään suolaan. Jodiasia on onneksi nostettu pöydälle kansallisestikin ravitsemuksen saralla.

Asiaa tutkiskellessani tein taulukkoa jodin lähteistä. Tiedot on kerätty finelistä. Jodin saannin kohdalla saattaa tulla ongelmaa, jossei käytä lainkaan maitotuotteita, syö harvoin kalaa, eikä käytä jodioitua ruokasuolaa. Täysin kasvisruokavaliota noudattavat kuulunevat riskiryhmään. Teollisuudessa käytetään pääsääntöisesti jodioimatonta suolaa. Niinpä valmisruokia käyttävät eivät myöskään välttämättä saa ruoastaan riittävästi jodia.


Elintarvike
Jodia µg/100g
Jodia/annos (n.)
kananmuna (1kpl, n.50g)
44
22
jogurtti, maustamaton, 2,5%, 2dl
16
32
lohifilee, uunissa paistettu, 150g
101,2
152
Sushi, levärulla, tuoresuolattu lohi, maki

55,1

katkaravut
210

ruokasuola, teollinen, jodioitu, 5g
2200
110
merisuola, jodioimaton, 5g
74
3,7



maito, keskiarvo, 2dl
16,3
32,6
Juusto, polar 15 annos 20g
39,6
7,9
rahka, maustamaton, rasvaton, 1dl
25
25
Sei
85
85
Kuha
35

Ahven
18




torstai 20. marraskuuta 2014

Suklaisia pikkujouluherkkuja

Pikkujouluaika on kohdillaan. Tekisi mieli kokeilla vaikka ja mitä leivonnaista, jos vain saisi ylimääräistä aikaa jostakin.

Eilen vietettiin ystävien kanssa iltaa ja sen kunniaksi leivoin suklaakakun. Tämä kakku sai makeuden taatelista. Vehnäjauhojen sijaan siinä käytetään manteli- ja kookosjauhoja. Tämä kakku oli varsinkin aikuiseen makuun.

Suklaakakku (Resepti: luolalaboratorio)

Suklaakakku sai seurakseen vadelmia ja kermavaahtoa



Edelliseltä kurssilta puolestaan tarttui mukaan kirja: "Irti sokerista", josta nappasin kivan pikkuleipäreseptin.

Helpot ja makeat pikkuleivät

6,5 dl mantelijauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl merisuolaa
120g pehmeää voita
3 rkl streviajauhetta (käytin kookossokeria)
1 tl vaniljajauhetta

Sekoita mantelijauho, ruokasooda ja suola kulhossa. Lisää pehmennyt voi, stevia ja vaniljajauhe ja sekoita. Nostele pellille, painele littanaksi ja paista 180 asteessa n. 8 minuuttia. Lisäämällä joukkoon esim. kaakaojauhetta, suklaapaloja, saa vaihtelua. Noin. 30 keksiä.

Nämä keksit maistuivat vesseleille, tottakai. Tavallinen versio päihitti suklaisen mennen tullen.



torstai 13. marraskuuta 2014

Pakuria myös perheen pienimmille

Pakurista kirjoiteltiin taas. Terveysvaikutusten lista on pitkä. Miedon makunsa vuoksi pakuritee maistuu meillä lapsillekin. Nyt kaapista löytyy pakuri-instant- jauhetta, josta tee valmistuu hetkessä. Lämmintä juomaa on kiva ottaa mukaan retkellekin. Lue myös aikaisemmin kirjoittamani juttu pakurista.

Pakuria kiipeilyretkellä
Pikapakuria

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Onnea isille!

Tänään juhlitaan isiä. Meidän perheessä lepäillään, ollaan yhdessä sekä tietenkin syödään hyvin. Isäntä halusi itse valmistaa lounasta. Karjalanpaisti sai kylkeensä uunijuureksia. Jälkkäriksi syötiin tekemääni puolukkakakkua, sekä taateliraakamakeisia. Ohje Pirkka lehdessä 11/2014. 


Taateliraakamakeiset valmistuvat pikapikaa

Taateliraakamakeiset


200g taateleita
1 1/2 dl pekaanipähkinöitä
1 dl cashewpähkinöitä
kanelia
kardemummaa
PINNALLE:
kookoshiutaleita
tummaa kaakaojauhetta

Liotin taatelit ja pähkinät, hienonsin sauvasekottimella ja laitoin jääkaappiin hetkeksi. Muotoilin palloiksi ja pyörittelin kookoshiutaleissa ja kaakaojauheessa.

Torstaina teimme reissun Tallinnaan. Laivalla oleminen oli parasta, pallomeri taisi olla kaikkein kivointa. Myös buffetissa herkutteleminen kuului asiaan. Annoin lasten syödä tavallista enemmän erilaisia herkkuja, ja kyllä raja tuli niissäkin vastaan. 

Perjantaiset tunnelmat Tallinnasta

Pallomeressä uinti vaatii veronsa. Kyllä nukutti!

torstai 6. marraskuuta 2014

Koko poro hyödyksi

Pohjoisessa asuessamme ostimme joka syksy puolikkaan poron pakkaseen. Riistalihaa olemme suosineet lasten ruokavaliossa ihan vauvasta saakka, ja taasen muita punaisia lihoja syömme vain harvoin. Muistaakseni hirvenliha oli ensimmäinen sarjassaan, mitä vauvana maisteltiin. Tänä vuonna saimme poron isovanhempien tuomana Inarista, ja nyt sitä on pakkasessa ihan koko ruhon edestä. Poron lisäksi isovanhemmat toivat tuliaisinaan valtavasti puolukkaa sekä kylmäpuristettua omppu- ja marja-aroniamehua. Puolukat minulta jäivätkin tänä vuonna keräämättä muuttosählingin vuoksi.

Jäisiä poronluita

Poroa onkin nyt syöty tavallista enemmän. Koska poropaketti sisältää kaikki ruhon osat, yhteensä 22 kiloa, siitä saa tehtyä muun muassa maukasta lihakeittoa luisia osia keittelemällä. Lihat irtoilevat luista ja luita lienee mukava myös kaluta. Porokeitto oli todella lasten mieleen. Erityisen kivaa oli imeskellä luuydintä luista irti. Myös lihasten ja luiden sidekalvot upposivat. J Pidän vapaana elävien riistaeläinten lihaa hyvänä vaihtoehtona osana monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Porossa on vähemmän rasvaa verrattuna naudan- ja sianlihaan. Myös rasvahappojen (omega 6-omega 3) suhde on parempi.


Menneenä viikonloppuna istuin jälleen koulun penkillä. Jokainen opiskelija esitteli yhden harjoitustyönsä muille opiskelijoille. Näin saatiin luotua varsin opettavainen viikonloppu. Kaikki harjoitustyöt on kohdallani nyt hyväksytty, joten olen yhtä rästiin jäänyttä kurssia vaille valmis Dipl. Ravintoneuvoja.